tiistai 31. maaliskuuta 2015

Oliskohan talvikuulumisten aika...


Talviterveisiä Äkäslompolosta! Elämä polkee tasaista latua, kirjaimellisesti... Lunta nimittäin piisaa vaikka muille jakaa. Takapihan mittatikussa näyttää olevan joltisenkin tasan metrin korkeudelle hangen korkeus ja siinähän puhutaan virallisista lukemista, ainakin melkein. Mitan sijainnissa on pyritty siihen, että alue on mittauksen kannalta sopivin. Eli on riittävän suojainen paikka, siihen ei suoraan tuiskuta ja siinä ei kuljeta. 

Lomalaisille on kelit olleet ihanteelliset ulkoilun kannalta. Muutama pakkasaste, väliin tosin nollan tietämilläkin, väliin aurinkoista ihan häikäistymiseen saakka ja toisaalta, no, kuten tänään, lunta tuli reiluina riepuina. Kävin tänään parituntisen metsälenkin ratsastaen ja sieltä palattua olin vähintään märkä rätti. Mutta kivaa oli! 

Konijänkän kotieläinpihalla on tullut vietettyä vapaapäivinä aikaa ratsastaen ja hevosta hoidellen. On ne vaan niin söpöjä ja suloisia.... Nyt taitaa mennä vähän söpöilyksi mutta siitä viis. Kyllähän siinä oppii monia asioita samalla. Vähintäänkin joka kerran jälkeen löytyy yhä uudelleen uusia lihaksia. Ja kroppa kiittää!

Muuten, Konijänkän kanojen munimia munia on ollut Äkäslompolon koululla hautomakoneessa, ja nyt on pääsiäistipuja kuoriutunut...

Taloon on kotiutunut kissanpentu nimeltä Selma, nelikuinen vilpertti, jolla virtaa piisaa ihan urakalla. Mielikuvitustakin on siinä määrin, että meikäläinen kadehtii. Kaveria Selmalla ei ole, sillä kissavanhuksemme 21-vuotias Viivi oli jo sairas ja lopetettiin. Muonion pieneläinhautausmaasta tuli Viivin lopullinen sija. 


Selma

Tiitu


Konsta










video