torstai 26. marraskuuta 2015

Kissojen kesken...

Pientä vipellystä ja paininpoikasta Selman ja Onnin kesken... Unettaahan tuo!



tiistai 24. marraskuuta 2015

Paukkupakkasesta nollakeliin...

Veikeitä jääkukkia tulee talon seiniin ja kulmalautoihin, kun sää lauhtuu. 
Eilen käväisi semmoinen pakkaspiikki, -26, mikä ei tietenkään ole 'virallinen' mutta on kuitenkin. Helukka on Äkäslompolossa ihan olemassa kylmempi alue, syystä ei mitään tietoa. Tuntuu kyllä aikasten kummalliselta, että reilussa vuorokaudessa sää on lämmennyt 25 asteen verran! Kohta ollaan nollakelissä. Tiet sattuneesta syystä liukkaanpuoleiset, vaikka hyvä talvikeli on ollut jo jonkin aikaa.

Kylä alkaa olla yhä enemmän jouluvalaistuksessa. Mökkien, talojen ja liikkeiden pihoille ja seinille on laitettu 'kystä kyllä'. On lamppua jos jonkinmoista, mielikuvitus rajana. On vilkkua, välkkyä, väriä ja valkoista. Rauhatonta ja rauhallista. Omat koristelut ovat vielä ihan vaiheessa. Ulkoseinään viritelty kylläkin kuusentapainen valoverkosta. Voi sitä kuusenmuotoisena pitää, kun oikein käyttää mielikuvitusta. Saatan ripustella siihen vaikka joulupallojakin. 

Ennen muinoin tuskin olisin uskonut, että kissat viihtyvät ulkona pakkasella, nyt sekin on nähty. Tosin varsin pian koputtelevat ovea ja ikkunaa päästäkseen sisään. Kissojen leluista nämä meidän killit viis veisaavat. Onhan se toki monin verroin mukavampaa repiä klapeista tuohta ja kaivaa kukkapurkeista mullat, tä? Eikö muka ole?? Paljonkohan lienevät laittaneet hiirulaisia pakkaseen terassin alle...



Maisematien näköalapaikalle pysähdyin työmatkalla kuvan verran, ja tuuli oli kyllä sitä myöten rapsakka, että vaikka pakkasta oli -3, niin nassussa tuuli kiristi kylmästi.

Äkäslompolo



No kuka kikkarapää se siinä... Molly tietenkin! Siitäpä onkin aikaa, kun viimeksi tällä tammalla ratsastelin. Maastossa vierähti tunteroinen eilen vapaapäivän kunniaksi, vaikka vähällä olin perua, koskapa mittarissa näytti pakkanen viipyilevän vielä -23 asteessa. No, onhan se vähän lämpimämpää kuin aamupäivän -26. Kelkkapuku, pari lätsää kypärän alla ja parit hanskat pitivät hyvin kylmän vaikka ei sen puoleen tullut hikikään, edes laukkasuoralla. Ja minä pöljä en muistanut kevyttä istuntaa (pöljäpöljäpöljä....) yritin vaan normitapaan istua, eikä mitenkään hyvällä menestyksellä. Satulassa pysyin kuitenkin... HUH! Kivaa oli! Konijänkän kesäleireille voipi muuten jo alkaa ilmoittautua, itsellekin laitan joulupukkitoiveeksi kesäloman sopivaan ajankohtaan...


torstai 19. marraskuuta 2015

Sinisiä hetkiä Ylläksellä

Saattoi sitä tänään työmatkalla ajellessa pohtia kiitollisuutta jälleen. Usein se unohtuu silti. Paitsi näinä päivinä, kun kaikkialla on surullisia uutisia. Kaikesta huolimatta pidän tärkeänä muistaa hyviä hetkiä, kauniita päiviä, perhettä, terveyttä. Ja ettei vallan vaaleanpunaiseksi mene selostus, niin pysähdyin parkkiin Ylläksen maisematielle vetämään muutaman henkosen raikasta ilmaa ja ottamaan satukirjamaisen nuokkuvista puista muutaman sinisen hetken kuvan. Terveisiä maahisten maasta! 

Huomenna pitkästä aikaa Oivapäivä, elikkäs ratsastelemaan, ja palauttamaan kunnon kohottamista. On se vain uskottava, että vaikka kuinka tekee fyysisesti raskasta työtä, niin eihän se hyvänen aika ole sama, kuin että ulkoilee reippaasti puhtaassa ulkoilmassa! 

Äkäslompolo

Äkäslompolo

Äkäslompolo

Äkäslompolo

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Keliä pitelee sano kuukkeli.

Kyllä oli hienot revontulet alkuillasta... Pihakynttilöitä virittelin, kun taivaan valot pilkistivät siihen tahtiin, että eipä sitä pieni ihminen muuta voinut, kuin vetästä toppatakin niskaan ja jäädä niskat kenossa ylös tuijottelemaan, rapsakan tuulen vihmoessa. Selma pyyhälsi menemään pitkin jäistä pihatietä, taisi ihmetellä perheen touhuja.

Kuva Aulis Peltomaa

Aamulla töihin mennessä keli oli kaikkea muuta kuin komea. Keittiön ikkunan mittarissa lämpötila oli kolme astetta plussalla aamuviideltä. Tienpinta oli jäässä ja päällä vettä. Tavallisesti vain Ylläksen maisematien peittävä hernerokkasumu haihtui vasta Kittilän keskustassa. Ihan kertakaikkista luistelua oli melkein koko matka, ja varsinkin maisematieltä laskeutuminen Ylläsjärvelle voitti jännittävyydessä Hercules Poirot -leffat mennen tullen ja palatessa. Tärisytti vielä töihin päästessä, minne muutenkin niukin naukin ehdin ajoissa. Huh, sanon minä...

Ja sitten taas, kotiin palatessa, taivas oli niin nätti... Aurinko oli laskussa ja värjäsi matalalla olevan pilvipeitteen hehkuvan hiilen oranssiin. Valomeri vuorokauden eri aikoina saa tämmöisen etelän flikan ihmettelemään luontoa yhä uudelleen.



Isän ja tyttären retki Äkässaivolla oli sunnuntain ohjelmassa. Liukastahan sielläkin oli pitkoksilla. Kohtaaminen kuukkeleiden kanssa laavulla oli vähintäänkin viihdyttävä. Tirppoja kiinnosti kovasti eväsleivät, edes nuotiotuli ei estänyt ahnetta lintua viemästä leipomuksia parempiin suihin.

Kuva Aulis Peltomaa

Kuva Aulis Peltomaa

Kuva Aulis Peltomaa

Kuva Aulis Peltomaa
Kuva Aulis Peltomaa

Kuva Aulis Peltomaa

Eilen tehtiin niinikään metsäretki, hevosilla. Tällä kertaa ruohomoottoreina Salli, Molli ja Konsta. 
Ja retken lopuksi, kuinkas muuten, nuotiolla mehut ja makkarat.
Tämmöistä tällä kertaa Äkäslompolosta. 
Se vähäinen lumi tuli ja meni, ja nyt taitaa Levin maailmancup olla vähän kiikkulaudalla, onnistuuko. Lumetta laskeminen on vähintäänkin vaikeaa.