Mipsan kanssa metsään... Konijänkältä alkoi kahden tunnin reipas maasto, eli ravi-laukka -retki tiedossa. Kyllä vähän jännitti etukäteen, tähän asti meikäläisen maastot ovat olleet tunnin mittaisia eikä niitäkään ole montaa takana. Keli oli alkuun pilvinen ja joltisenkin tuulinen myös. Kolmen-neljän plus -asteen pintaan nousi lämpömittarin lukema eli ulkoiluun kaikin puolin hieno sää. Vissiin olisi aihetta opetella pitämään silmät auki myös siellä korkean paikan alueilla... Vaikka onkin hurrrrjan hienot maisemat, niin simmut kiinni painelin menemään luottaen Mipsan kulkuun.
Kokeilunhalusta testasin sitäkin, reagoiko hevonen ajatukseen... Kyllä, juuri näin! Ja sehän toimi. Ajattelin ravaamista ja tottakai sitä oman kropankin 'asetteli' rentoon ravaukseen valmistautuen. Sitäkö kautta hevonenkin reagoi... asennolla on väliä, totta se vain on. Taitaa ratsastamiseen päteä sama asia kuin moneen muuhunkin harrastukseen: on keskityttävä juurikin omaan tekemiseen. Muu ei sillä hetkellä merkitse mitään. Lapin luonto ja talvimopo Mipsa...
Reidet huutaa hoosiannaa... voin kertoa. Hiki tuli ja hyvä mieli!
 |
| Selma |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti