 |
| Kuva Aulis Peltomaa |
Aamulla töihin mennessä keli oli kaikkea muuta kuin komea. Keittiön ikkunan mittarissa lämpötila oli kolme astetta plussalla aamuviideltä. Tienpinta oli jäässä ja päällä vettä. Tavallisesti vain Ylläksen maisematien peittävä hernerokkasumu haihtui vasta Kittilän keskustassa. Ihan kertakaikkista luistelua oli melkein koko matka, ja varsinkin maisematieltä laskeutuminen Ylläsjärvelle voitti jännittävyydessä Hercules Poirot -leffat mennen tullen ja palatessa. Tärisytti vielä töihin päästessä, minne muutenkin niukin naukin ehdin ajoissa. Huh, sanon minä...
Ja sitten taas, kotiin palatessa, taivas oli niin nätti... Aurinko oli laskussa ja värjäsi matalalla olevan pilvipeitteen hehkuvan hiilen oranssiin. Valomeri vuorokauden eri aikoina saa tämmöisen etelän flikan ihmettelemään luontoa yhä uudelleen.
Isän ja tyttären retki Äkässaivolla oli sunnuntain ohjelmassa. Liukastahan sielläkin oli pitkoksilla. Kohtaaminen kuukkeleiden kanssa laavulla oli vähintäänkin viihdyttävä. Tirppoja kiinnosti kovasti eväsleivät, edes nuotiotuli ei estänyt ahnetta lintua viemästä leipomuksia parempiin suihin.
 |
| Kuva Aulis Peltomaa |
 |
| Kuva Aulis Peltomaa |
 |
| Kuva Aulis Peltomaa |
 |
| Kuva Aulis Peltomaa |
 |
| Kuva Aulis Peltomaa |
 |
| Kuva Aulis Peltomaa |
Eilen tehtiin niinikään metsäretki, hevosilla. Tällä kertaa ruohomoottoreina Salli, Molli ja Konsta.
Ja retken lopuksi, kuinkas muuten, nuotiolla mehut ja makkarat.
Tämmöistä tällä kertaa Äkäslompolosta.
Se vähäinen lumi tuli ja meni, ja nyt taitaa Levin maailmancup olla vähän kiikkulaudalla, onnistuuko. Lumetta laskeminen on vähintäänkin vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti