keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Huh kun huuruista

Aikamoiset lämpötilaerot pienen matkan sisällä. Kotoa Helukasta lähtiessä päivällä oli -21, Kittilässä -13. Töistä lähtiessä iltayhdeksän maissa Kittilän pakkaslukemat viipyilivät -18 asteessa, matkalla lämpeni -13:een asteeseen ja kappas, Äkäslompoloon laskeutuessa mittari alkoi viipottaa kovempia lukemia ja mitä lähemmäs Äkäslompolon pohjoisosaa ajoin, niin aina vain kylmeni. Mittari pysähtyi -29 asteeseen. Voin kertoa, että kissoilla ei ole mitään kiirettä ulos. Ylläri... 

Ajatuksena on käväistä maastolenkki lauantaina, mutta nyt on tosisti mielessä pakkasraja ja se taitaa olla -15. Niin mukavaa kuin heppastelu onkin, niin edellinen reissu parinkympin pakkasviimassa sai tämän tyärenpuolen huurtumaan. Taisi viime talvena olla kerran -25 maastoreissulla ja se kyllä ottaa nassuun ja varpaisiin, ihme kumma näpeissä ei tunnu.

Oi kauhea kun nyt kyllä pitää kehua kunnallista hammashuoltoa! Pääsin maanantaina kipupäivystykseen heti aamusta ja välineistö oli kuin Star Trekistä, ilmaisu kuvaamaan uuden uutukaisen näköistä hammaslääkärin työpistettä. Ja ihan mahtavan rauhallinen lääkäri. Huomasi kaiketi, että hoituririepu on kauhusta kankeana. Puudutuksia tuli muutamaan kertaan ja no, töissä oli vähän puuroa tämän tätsyn puhe hetken aikaa. Mutta mikä tunne, kun parin viikon vaiva oli poissa!

Jahas, jouluhössötyksiä? Jouluruokia? Kas kun meillä ei niitä syö kukaan... No kinkku kyllä menee uuniin, siitä tulee niin namiskukkeli tuoksu huusholliin. Ja tietty lanttulaatikko on minun herkku, se on kyllä tehtävä. Eli kaupan loora, siihen siirappia ja kermaa, vuokaan, korppujauhot ja rapsakat voinokareet päälle ja siitä poka uuniin hautumaan. No niin ja tietty sillisalaatti. Sekä omatekemä ruisleipä. Näillä mennään. Joulukortit postitettu sekä paketit etelään laitettu. 
Ikävä on lähiperhettä ja muksuja... Aina se joulun seutuna korostuu...