Kyllä, otsikon mukaista kommenttia olen myös saanut, kun aloitin ketogeenisen ruokavalion. Niiden hiljaisten katseiden lisäksi. Toisaalta, enemmän uteliaita kyselyjä, että 'miten sie tuon teet?, eikö tule nälkä?, ai niin, sie et syö vehnäjauhoja...'
Pääsyy aloittamiseen oli jatkuvat polvikivut. Särkylääkkeiden kavalkadi hyllyllä. Tutkimuksia toisensa perään. Kortisoni-injektioita... Ja kyllästymistä, kun koko ajan pitää varoa liikkuessa. Mitä on tapahtunut tämän suhteen? No ainakin se, että viiteen viikkoon en ole tarvinnut kipulääkkeitä. Ja verenpainekin tuli alas sellaisella höökillä, että sekin lääkitys piti puolittaa! Harvoin kai näin päin tapahtuu.
Viisi viikkoa ketoilua takana ja lähtöpaino 71kg, nyt 65kg. Kaikki mitat jumitti viikon ja sit rysähti alas kertaheitolla, painokin 700g. Kuulostaa varmaan turhan niuhotukselta, mutta mulle iso juttu, kun en enää tykännyt peilikuvasta yhtään. Ja toisekseen, olen tästä töissäkin maininnut: kun nyt kuitenkin olen kuusikymppinen, niin tuli tuossa mieleen, missä kunnossa ja terveydentilassa haluan olla esimerkiksi kymmenen vuoden päästä. Alkoi kyllästyttää myös tolkuton jatkuva väsymys niin kaikenmaailman kikoista huolimatta. On kirkasvalolamppua, on ubikinonia, on ulkoilua.
On pistänyt miettimään, kun omassa työssä näkee ja kokee, miten pienestä elämänlanka on kiinni. Ja myös se, kuinka paljon aivotapahtumat on lisääntyneet muutamassa vuodessa. Kuinka monituiset kerrat olen innostujana kokeillut vaikka ja mitä treeniä ja kyllästynyt, kun olo on surkea ja lakkaa suht nopeasti kiinnostamasta. Ja se saamarin NÄLKÄ!
Joopa. Töissä ei enää ihmetellä. Itse kyllä en ole vielä lakannut ihmettelemästä muutamaa asiaa, eli ensinnäkin jatkuvaa hyvää oloa (ellei työpaineita lasketa mukaan), toisekseen virkeyttä, virkistynyttä olemusta JA kesäpöksyjä hankkiessa tarjoilin myyjälle kokoa 44, niin tämä vastasi, että heitä höpöttämästä, 40 korkeintaan! Ei ole vielä pää ehtinyt näköjään mukaan. Ja niinhän mie survouduin niihin nelikymppisiin.
Nälän vähentyminen on antanut mulle rutkasti aikaa tehdä kaikenlaista. Ihan kuin olisi tullut lisää aikaa vuorokauteen. Koska ei ole nälkä entisenmoinen, niin on ollut ainakin meikäläisen mielestä uskomattoman helppo kieltäytyä houkutuksista. Kuten eilen, kun juuri ennen töistä lähtöä työkaveri tuli syvän lautasen kanssa, siinä oli suklaamunia. Kieltäydyin kohteliaasti. SIIS MINÄ?! Niinikään viikolla toinen työkaveri tuli pyytämään juuri paistetuille lätyille. 'Hei kuule, eikös siinä ole vehnäjauhoja?', 'Ai niin, sulla oli se, no ethän sie sit voi'. Molemmat naurettiin tilanteessa.
Aterioita menee kolme päivässä. Pätkäpaasto 12 tuntia. On muuten veikeä ajatus se, että silloin, kun vaikka pitää labrakokeita varten olla juurikin tuo 12 tuntia ravinnotta, niin auta armias, miten karmiva nälkä sitä on ollut! Tokihan silloin olen ollut ns. tavallisella ruoalla. Ruokavalio on selkeytynyt, vuokaruokia teen sen verran isoja satseja, että riittää evääksikin.
Unen laadun pitäisi parantua. Sitä en ole kokenut. Sitäkin vilkkaampia painajaisia. Mulla on todettu keskivaikea uniapnea ja sen hoitoon on joulukuussa aloitettu c-pap eli ylipaineella tulee ilmaa tötteröön, joka peittää nenän. Sitä kautta hengittäminen estää kuorsauksen ja suu pysyy kiinni. Ihan varmaan pysyy, sillä jos koittaa hengittää suun kautta, niin hyi häijy, miltä tuntuu. Ei kyllä tee mieli aukoa päätä. No, laite väittää, ettei maski ole tiivis.
Herään öisin kuin tikka klo 01-02 välillä, suu korppuna, ettei meinaa leukoja toisistaan irti saada. C-pap kiinni ja rutikuivalla kielellä yrittämään saada jotain liikettä aikaan. Että heikko uni on heikentynyt entisestään.
Kuinka sä jaksat tota koko ajan, tota ruoan puntarointia ja makrojen laskua, tuumii väliin puoliso. Nooh, väliin se nettisurffailun voittaa. Ja alkaa kysellä itsekin, että 'miten nää ruoat voi olla näin hyviä...' Makeista olen kokkaillut vain mascarponelätyt ja oli kyllä namia.
Tämmöisiä kuulumisia Äkäslompolon Helukasta. Kesäkelit alkaa meilläkin olla, lumet on lähes sulaneet, ja ensimmäistä kertaa vuosiin latujen hoito on jo lopetettu ennen vappua, jolloin yleensä on ns. kauden lopetus. Silloin täällä on melkoiset hulabaloot laskettelukeskuksissa. Nyt on rinteetkin meillä aika kivikkoisessa kunnossa. Kittilässä työmaalla toivotaan, ettei tule tulvaa.
Mukavaa viikonloppua itse kullekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti