Tosi pitkä aika, elikkäs muutama kuukausi edellisestä ratsastustunnista Konijänkällä. Maastossahan kyllä on käyty, vaan tämmöistä perustaitojen opettelua ja hiomista, siitä on aikaa, eikä todellakaan jäänyt huomaamatta. Tämä tätsy oli Oivan selässä vähän niinkuin puuakka.
Täytyy kyllä antaa kiitokset Jaana -opettajan kärsivällisyydestä...
Kropan joustamisesta ollut tietoakaan, paitsi tietenkin siinä vaiheessa, kun tunti oli jo loppumassa. Mutta kuitenkin, harmaa Oiva-poni oli ihan yhtä mussukkainen kuin ennenkin.
Nyt ei muuta, kuin alkaa tiiviimmin taas käydä hevostelemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti