-Lähdetään muuten lenkille, sanoi Jaana.
-Mä niin arvasin tämän!
-No ei se tietenkään pakko ole.
-Eikun lähdetään vaan.
-Joo semmonen ihan pikkunen tunnin lenkki.
Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kierreltiin siellä sun täällä, poluilla ja umpijänkällä. Kolmen tunnin jälkeen tiesi kävelleensä ja nälkä oli niin, että napa naukuu.
Yksi harvoista todella lämpimistä kesäpäivistä näillä perillä. Ja kyllä, heti kun pysähtyi mustikoita napsimaan, niin kimpussa oli pistiäisiä kera sukunsa.
Olipas mukava vapaapäivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti