Asia on niin, että metsässä virkistyy!
Ja minullahan kävi tänään niin, että muksahdin elämäni ensimmäistä kertaa hevosen selästä. Se kävi niin vauhdikkaasti, että tajusin vasta, kun olin lentänyt voltin polulle hevosen eteen. Mipsa kompastui ravista pehmeällä lumella ja vaikka luulin pysyväni selässä, niin alas tulin. No, ohjista kiinni, kompuroiden seisomaan, jalustin vähän pidemmäksi, harjasta kiinni ja vielä vähän tutisevin tassuin takaisin selkään. Tottakai helpotti, kun polku on varmaan sellaiset 30-40cm hankea alempana. Ja matka jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti