Lapin kesässä on riittänyt hyttysiä, hellettä päivälämpötilojen hipoessa kolmeakymmentä plussa-astetta. Eikä vesisateiltakaan olla vältytty, väliin on ollut niinsanotusti iso hana auki. Marjastajille on piisannut hilloja. Ylläs Soikoon oli kuluneella viikolla, väkeä oli kylänraitti täynnä! Konsertteja joka makuun, Äkäslompolon esiintymispaikoilla nimekkäät artistit viihdyttämässä niin turisteja kuin paikallisia. Meikäläinen jaksaa ihastella Kyösti Mäkimattilaa aina vaan. Laulu vie muihin maailmoihin...
No niin ja tietenkin kutomista on piisannut. Ensimmäistä kertaa rohkenin ottaa puikoille isomman työn. Kuuden Novita Aalto -lankakerän jäljiltä tuli parissa kuukaudessa mekko. Lehden kuvassa ollut malli on varmaan parimetrinen neito, jolle pusakka oli vain puoleen reiteen. Tämmöselle tapille tuli vähän erimoinen tuotos, vaan mukava on päällä! Ja mikä tunne, kun rähmäkäpälä sai valmiiksi tämän...
Pientä jännitystä viime päivinä aiheutti yksivuotiaan Oona -mirrin kesäreissu.
Aiemmin ei killi ole viettänyt kokonaista viikkoa kairassa. Tänään neiti palasi kotiin, huh helpotus...
Niin ne vain kesälomatkin on vietetty, sukuloitu etelässä ja kummipoikanen Joel ilahdutti pikkupojan meiningillä meitä kesäkuussa liki pariviikkoisen, mummu mukana matkassa.
Aurinko on jo parin viikon ajan laskenut hiukkasen horisontin alapuolelle. Hämärä on ehken liioiteltu ilmaisu öistä, valoa piisaa vieläkin siinä määrin, että pimennysverhot on ihan pakko olla saadakseen unta. Lenkkipolulla on viihtynyt vähemmän... kiitos alkukesän itikkasukujen, sen sijaan fillariretket ovat olleet tämän kesän juttu meidän huushollissa.
Tämmöisiä kesäterveisiä Äkäslompolon Helukasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti