Kaksi Lapin ely-keskuksen yksikköä on antanut hyvin kriittisen lausunnon Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivoshankkeen ympäristö- ja vesitalouslupahakemukseen. Lausuntoja jo kertaalleen täydennettyyn hakemukseen on eri viranomaisilta pyytänyt Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, joka käsittelee hakemusta.
Aluehallintovirasto vaati lupaa hakevalta Hannukainen Mining Oy:ltä reilu vuosi sitten 120 täydennystä ja myöhemmin vielä 17 tarkennusta alkuperäiseen lupahakemukseen. Täydennysten jälkeenkään ympäristövaikutuksiltaan mittavan hankkeen hakemus ei Lapin ely-keskuksen mielestä ole tarpeeksi selkeä ja tyhjentävä.
Kalatalousyksikkö: hakemus pitää hylätä
Tiukin kanta kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupahakemukseen on kalatalousviranomaisella.
Kaivos vaikuttaisi monella tavalla Äkäsjokeen, joka on Tornionjoen ehkä tärkein meritaimenen lisääntymisalue. Lapin ely-keskuksen kalatalousviranomaisen näkemys on, että kaivoksen lupahakemus on yksinkertaisesti hylättävä.
– Siihen sisältyy merkittäviä riskejä. Tässä hakemuksessa ei ole pystytty osoittamaan, miten riskit eliminoidaan. Ja kaiken kaikkiaan tuon kokoluokan kaivos tuohon paikkaan sijoitettuna on kalataloudelle ja erityisesti meritaimenelle erittäin suuri riski, Lapin ely-keskuksen kalatalouspäällikkö Pentti Pasanen sanoo.
Lapin ELY-keskuksen kalatalouspäällikkö Pentti Pasasen mukaan Hannukaisen kaivoksen ympäristölupahakemus pitää hylätä, jos lakia aiotaan noudattaa.Jorma Korhonen / Yle
Kaivoksen tieltä pitäisi siirtää puroja
Jo pelkästään Äkäsjoen varteen suunniteltu 3,3 kilometriä pitkä suojavalli voi Pasasen mukaan aiheuttaa joen liettymistä ja vaelluskalojen kutualueiden tuhoutumisen.
Oma lukunsa ovat kaivoksen varsinaiset jätevedet: Pahimmat vesistä menisivät vähän kauemmas, mutta lähellekin niitä riittäisi.
– Kaikkein voimakkaimpia jätevesiä on tarkoitus johtaa suoraan Muonionjokeen, mutta myös Äkäsjokeen tulee tavaraa – ihan suoranaisia jätevesiä ja pintakuivatusvesiä. Niissä olevat kemikaalit ja metallit muodostavat uhan kalanpoikasille, kalatalouspäällikkö Pentti Pasanen sanoo.
Kaikkein voimakkaimpia jätevesiä on tarkoitus johtaa suoraan Muonionjokeen.
PENTTI PASANEN
Kaivosta varten pitäisi myös kajota alueen vesistöön, siirtää purojen paikkaa ja muutella niiden virtaamia.
– Mahdolliset vaikutukset ovat monenlaisia. Ja ympäristönsuojelulaki lähtee siitä, että jo pelkästään riski, että tällainen uhanalainen otus vaarantuu riittää siihen, että tällaista toimintalupaa ei pitäisi antaa, sanoo Lapin ely-keskuksen kalatalouspäällikkö Pentti Pasanen.
Ympäristönsuojeluyksikkö: hakemus pitää kirjoittaa uusiksi
Lapin ely-keskuksen ympäristönsuojeluyksikkö puolestaan on sillä kannalla, että alkuperäinen lupahakemus on lukuisilla lisäyksillä täydennettynäkin yhä liian puutteellinen ja ristiriitainen. Yksikön mielestä kaivoksen toimintaa ja vaikutuksia ei pysty hakemuksen perusteella arvioimaan riittävän hyvin.
Hakemus pitäisi ympäristönsuojeluyksikön mielestä kirjoittaa kokonaan uusiksi.
Yksikkö huomauttaa lausunnossaan useista hakemuksen puutteista, joihin Hannukainen Mining Oy ei sen mielestä ole antanut täydennyksissään vastausta.
Yksi tärkeimmistä on kaivoksen rikastusprosessi, joka on hakemuksessa esitetty vain yleisellä tasolla. Kaivosyhtiön arvion mukaan lopullinen rikastamon prosessisuunnitelma teknisine selvityksineen voisi olla valmiina vuoden 2018 lopussa.
Ely-keskuksen ympäristönsuojeluyksikkö katsoo, että lupaharkintaa ei voi tehdä ilman tarkkaa tietoa prosessista; muun muassa siinä käytetyistä laitteista, kemikaaleista ja prosessissa tulevien jätteiden sekä vesien laadusta ja määrästä.
Debatti: "Kolarin kaivoshankkeessa on suuri riski"
Ristiriita. Kirjoittajan mukaan Kolarin uusi kaivoskaava on vaikuttanut kielteisesti Ylläksen alueen matkailuinvestointeihin. KUVA: PAULA NIKULA
Kolarin kunnassa on tehtävä pahimman vaihtoehdon skenaario ennen kaivospäätöstä. Kunnassa luotetaan liikaa siihen, että valtio tulee onnettomuuden sattuessa avuksi, kirjoittaa Tapio Kiiskinen.
Lukijalta. Hallitusammattilaisena paikallisessa yrityksessä olen seurannut Kolarin Hannukaisen kaivoshanketta Äkäslompolon luontomatkailukylän läntiseen pääsisäänkäyntiin.
En vastusta laillisia elinkeinohankkeita silloin, kun ympäristö- ja aluetaloudelliset riskit ovat järjellisessä suhteessa yhteisön kokonaisetuun. Lapissakin on useita erikoismetalli- ja mineraalimalmeihin perustuvia kaivoksia ja hankkeita, joissa nämä edellytykset täyttyvät.
Pääosin heikkopitoisuuksiseen, suurten käsittelymäärien bulkkirautamalmiin perustuvana Hannukaisen jo yritystaloudellinen yhtälö on suuririskinen. Suuriin käsittelymääriin myrkkyineen sisältyy jo lähtökohtaisesti ympäristökatastrofin normaalia suurempi riski.
Esimerkiksi Lapin ELY-keskuksen kalatalousyksikkö on äärimmäisen huolestunut Muonionjoen ekosysteemin tuhoutumisesta esittäen kaivosyhtiön ympäristölupahakemuksen hylkäämistä.
Metsähallitus yhtyy huoleen Muonionjoesta ja Perämeren Natura- alueesta. Yleensäkin ELY-keskus pitää hakemusta niin puutteellisena ja ristiriitaisena, ettei sen perusteella voi lausuntoa antaa. Siitä huolimatta poliittinen ketju kunnasta ministeriöön ajaa hanketta kuin käärmettä pyssyyn.
Ylläksen alueen matkailuinfraan loma-asunnot mukaan lukien on viime vuosikymmeninä investoitu noin kaksi miljardia euroa. Viimeisen vuosikymmenen aikana tiedossani on satojen miljoonien investoinnit, jotka ovat jääneet tekemättä tai nyt peruuntuvat, kun kunnassa valtaa käyttävät kaivosnostaltigot ovat faktoista välittämättä ajaneet uutta laajaa kaivoskaavaa.
Matkailu, erityisesti vientikauppaan perustuva kansainvälinen ja voimakkaasti kasvava ylempien hintaryhmien luontoelämysmatkailu, on jo vuosia ollut Kolarin kunnan pääelinkeino ja työllistäjä.
Matkailun suorat ja välilliset positiiviset taloudelliset vaikutukset lähes kaikkiin alueen elinkeinoihin ovat suuret. Investoinnit matkailuun ovat kotimaisia, ostovoima tulee paikalle ja tulokset jäävät Suomeen.
Jo nyt tieto kaivoshankkeesta hidastaa kasvua. Toteutuessaan se romahduttaa erityisesti kannattavimman osan eli vientikaupan. Tämän ovat kansainväliset matkanjärjestäjät selkeästi ilmoittaneet.
Kolarin kunnassa olisi tehtävä pahimman vaihtoehdon skenaario ennen kunnan tulevaisuudelle näin fundamentaalista päätöstä. Kaivos konkurssissa ympäristökatastrofilla tai ilman. Matkailun kannattavin osa kaivoksen vuoksi alasajettuna.
Todennäköisyys tälle vaihtoehdolle on suurempi kuin luodille venäläisessä ruletissa. Kunnassa luotetaan liikaa siihen, että valtio talvivaarojen ja nivaloiden jälkeen joka tapauksessa tulee maksumieheksi.
Kaivoshanke Ylläksellä: jÄTEVEDET LOHIJOKEEN, RINTEILTÄ NÄKYMÄ LOUHOKSEEN - JOUNIN KAUPAN KAUPPIAS MUKANA VASTARINTALIIKKEESSÄ ÄKÄSLOMPOLON kyläkaupan aulassa on isoja, kaivoksesta varoittavia kylttejä.
”Jätevedet johdetaan lohijokena tunnettuun Muonionjokeen. Tunturimaisemaan yli sata metriä korkea sivukivikasa.”
Kyltit on laittanut esille sosiaalisesta mediasta tunnettu Jounin kaupan kauppias Sampo Kaulanen, joka vastustaa uutta kaivoshanketta.
Hannukainen Mining -yhtiö suunnittelee Äkäslompolon ja Ylläksen matkailualueiden kupeeseen suurta kaivosta, joka kaivaisi maasta rautaa, kuparia ja kultaa.
Kaivoshanke on repinyt Ylläksen matkailuun nojaavassa Kolarin kunnassa jakolinjoja vastustajien ja kannattajien välille.
”Kaivos vähentäisi matkailijoiden määrää, ja matkailijoiden ostosten osuus on 90 prosenttia kaupan liikevaihdosta”, Kaulanen sanoo.
Perusteet arviolle matkailijoiden vähenemisestä löytyvät Metsäntutkimuslaitoksen kyselystä. Neljä vuotta sitten tehdyn kyselyn mukaan yli 50 prosenttia kansainvälisistä matkailijoista vähentäisi matkojaan Ylläkselle kaivoksen takia, sanoo kyselyn tehnyt tutkija Mikko Jokinen.
Myös kotimaisten matkailijoiden määrä vähenisi. Matkailijat suhtautuvat kaivokseen sitä kielteisemmin, mitä lähempänä kohdetta se sijaitsee, Jokinen sanoo.
Kaulasen kaupalta Hannukaisen kaivosalueelle on linnuntietä mitaten noin seitsemän kilometriä. Kaivosalueen itäpuolella nousee Yllästunturi.
Kaivosyhtiön päägeologin Jouko Pakarisen mukaan kaivosalue näkyy matkailijoille tunturin huipulta, mutta ”vain jos tietää, mihin katsoa”.
”Kuervaara ja Kuertunturi puineen suodattavat näkymää.”
Majoitusta ja ohjelmapalveluja Ylläksen alueella tarjoavan Destination Lapland oy:n toimitusjohtaja Mauri Kuru on eri mieltä.
”Sivukivikasa olisi yli satametrisen Kuervaaran korkuinen.”
Kuru, Sampo Kaulanen ja muut Äkäslompolon matkailuyrittäjät ovat kamppailleet Hannukaisen kaivoshanketta vastaan aktiivisesti jo vuoden.
Kaivosta vastustavat myös alueen mökkiläiset sekä Muonion paliskunta. Poronhoitajat ovat ehdottomasti kaivosta vastaan, sanoo paliskunnan poroisäntä Seppo Kutuniva.
”Kaivos tietäisi epävarmuutta ja lisää kustannuksia.”
Matkailuyrittäjä Mauri Kuru sanoo, että kaivoshanke on jo säikäyttänyt yhden ison matkanjärjestäjän, sveitsiläisen Kontikin.
Yhtiö on ilmoittanut lopettavansa toiminnan Ylläksellä, jos kaivos tulee. Todisteena Kurulla on yhtiön toimitusjohtajan Bruno Bisiginallekirjoittama kirje, jossa tämä kertoo asian.
UUSI kaivos ei kuitenkaan olisi Kolarin ensimmäinen: samalla paikalla toimi Rautaruukin kaivos. Kurun mukaan nykyistä kaivoshanketta ei kuitenkaan voi verrata vanhaan.
”Uusi kaivos olisi louhintamääriltään ja sivukivien osalta monikymmenkertainen vanhaan verrattuna.”
Kurun mukaan myös vesistövaikutukset ovat laajemmat.
”Rautaruukki ei laskenut jätevesiä Muonionjokeen, kuten Hannukainen Mining aikoo tehdä. Joessa kutevat Itämeren merkittävimmät luontaiset taimen- ja lohikannat.”
KOLARIN kunta julkaisi kesäkuussa selvityksen kaivoksen aluetaloudellisista vaikutuksista. Selvityksessä tehtiin vertailua matkailuun, joka on tällä haavaa suurin työllistäjä kunnassa.
Tulosten mukaan aluetalouteen jäisi enemmän rahaa, jos kaivoshanketta ei toteutettaisi. Myös työllisyys olisi parempi ja kolarilaisille yrityksille päätyisi hieman enemmän rahaa, jos kaivoshanketta ei toteuteta. Palkansaajien tulot ja kunnan verotulot sen sijaan nousisivat kaivoksen myötä.
Mauri Kurun mukaan nämä tulokset ja kaivoksen ympäristöriskit osoittavat, ettei kunnan kannattaisi enää ajaa kaivoshanketta.
Kolarin kunta hakee kuitenkin edelleen keinoa sovittaa elinkeinot yhteen, sanoo kunnanjohtaja Antti Määttä.
”Kaivos työllistäisi suoraan 300 henkilöä. Kolari on vanha kaivoskunta. Kunnan nimikin juontaa juurensa raudan poltosta.”
Elinkeinojen yhteensovittamiseen eli pääasiassa erilaisiin selvityksiin ja vuorovaikutustilaisuuksiin kunta on tähän mennessä käyttänyt noin 100 000 euroa.
Määttä sanoo, että ”tilanne on haastava, mutta kaikki osapuolet mahtuvat vielä samaan huoneeseen”.
Matkailuyrittäjä Kurun mukaan eivät mahdu. Hän kertoo, että kaivosta vastustavat matkailuyrittäjät jätettiin hiljattain kutsumatta tilaisuuteen, jossa kaivoshanketta esiteltiin Lapin kansanedustajille.
Määtän mukaan syy ei ole kunnan, sillä kutsuista vastasi tilaisuuden järjestäjä Lapin liitto.
Kaivosyhtiön ympäristölupahakemuksen käsittely on entisestään kiihdyttänyt kaivoskritiikkiä.
Ympäristölautakunta piti yhtiön hakemusta puutteellisena. Se totesi myös, että siinä oli paikoin ristiriitaista tietoa.
Lautakunta kritisoi muun muassa sitä, että prosessivesiä ja niiden puhdistamista käsitellään hakemuksessa niukasti, vaikka yhtiö ilmoittaa käyttävänsä suuria määriä myrkyllisiä ja muuten ympäristölle haitallisia prosessikemikaaleja.
Kaivosyhtiön päägeologi Jouko Pakarinen kertoo, että yhtiö hankkii parhaillaan lisätietoa prosessivesistä ja tarvittavista kemikaalimääristä. Lisätiedot toimitetaan lupaviranomaiselle pian.
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on vaatinut Hannukainen Miningilta 120 täydennystä hakemukseen.
YLLÄKSEN alueen matkailuyrittäjät ja mökkiläiset eivät luota kaivosyhtiön teettämiin arviointeihin. He ovat tilanneet useilta tutkijoilta lausuntoja kaivoksen ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ja ympäristölupahakemuksesta. ”Yli 90 prosenttia Ylläksen matkailuyrityksistä on rahoittanut tietojen hankkimista”, Kuru sanoo.
Lausuntoja ovat antaneet muun muassa ekotoksikologian tutkija Kukka Pakarinen sekä kemian alan insinööri, teollisuuden jätevesien asiantuntija Leif Ramm-Schmidt.
Kaivosyhtiön suunnitelmissa on purkaa prosessivedet putkea pitkin Muonionjokeen. Tutkijoiden mukaan yksi suurimmista vesistöriskeistä syntyy kaivoksen käyttämistä ksantaateista. Ksantaatit ovat yleisesti kaivoksilla käytettyjä rikastuskemikaaleja. Tutkijoiden arvion mukaan niitä käytettäisiin Hannukaisessa poikkeuksellisen paljon.
Ksantaatit irrottavat louhituista kivistä mineraalit ja metallit. Ksantaatit ovat vesieliöstölle myrkyllisiä, mutta ne hajoavat lämpimissä ja happamissa olosuhteissa melko nopeasti.
Hannukaisessa ksantaattien täydellinen hajoaminen ei tutkijoiden mukaan onnistu, joten niistä aiheutuu suuri riski koko Tornio-Muoniojoen kalakannalle ja alueen ekosysteemille.
Tutkija Kukka Pakarisen mukaan suurin riski syntyy talvella, jolloin ksantaattien puoliintumisaika on kaikista pisin ja Muonionjoessa virtaa vähiten vettä.
Jos ksantaatit päätyvät myrkyllisinä Muonionjokeen, on Kukka Pakarisen mukaan vaarana, että ne kulkeutuisivat läpi koko Tornio-Muonionjoen ja hajoaisivat vasta Perämerellä. Tutkija sanoo, että pienetkin pitoisuudet voivat aiheuttaa kalakuolemia.
Ramm-Schmidtin mukaan ksantaattien vesistövaikutukset häviävät vain, jos jätevedet laimentuvat riittävästi.
”Hannukaisen tapauksessa laimennuskertoimen pitäisi olla vähintään kymmentuhatkertainen, jotta vaikutusta varmuudella ei olisi. Tähän Muonionjoen vesi ei mitenkään riitä”, hän perustelee.
Ramm-Schmidtin mukaan kaivosyhtiö vastasi viranomaisten täydennyspyyntöihin ksantaateista ”todella ala-arvoisella tavalla”.
”Yhtiö toimitti hakemuksen liitteenä vanhentuneita ja osin virheellisiä käyttöturvallisuustiedotteita. Näistä tiedotteista puuttui muun muassa tieto puoliintumisajoista.”
KAIVOSYHTIÖSTÄ ei haluttu vielä kommentoida tätä kritiikkiä eikä tutkijoiden laskelmia ja johtopäätöksiä. Geologi Jouko Pakarinen sanoi, että suuri osa tutkijoiden esittämistä asioista on samoja, joihin lupaviranomainen on pyytänyt heitä vastaamaan.
Hän arvioi, että aluehallintovirasto antaa päätöksen ympäristöluvasta loppuvuodesta tai ensi vuoden alkupuolella.
Lupaviranomainen on pyytänyt kaivosyhtiötä tutkimaan ksantaattien jäämäpitoisuudet purkuvesistä. Yhtiö on ilmoittanut käyttävänsä ksantaatteja enintään 5 745 tonnia vuodessa. Se on lähes kolme kertaa enemmän kuin Sodankylän Kevitsan kaivoksella. Kevitsa on louhintamäärillä mitattuna Suomen suurin kaivos.
Hakemuksiin ilmoitetut määrät eivät aina vastaa käyttömääriä, sanoo Pohjois-Suomen ely-keskuksen ympäristösuojeluyksikön päällikkö Eira Luokkanen.
”Kevitsan kaivoksen hakemuksessa ksantaattien käytön kokonaismääräksi on ilmoitettu 2 000 tonnia vuodessa, mutta toteutuneet käyttömäärät ovat olleet pienempiä. Vuonna 2016 määrä oli yhteensä 564 tonnia”, Luokkanen sanoo.
Ramm-Schmidt sanoo, että vaikka Hannukaisen ksantaattimäärät pienenisivät ilmoitetusta määrästä puoleen, vesistöriski ei pienenisi juuri lainkaan.
KOLARIN kunnanvaltuuston puheenjohtaja Esa Nordberg (vas) sanoo kuulleensa tutkijoiden arviot ja olevansa niistä huolissaan.
Hän sanoo kuitenkin luottavansa viranomaisprosessiin. Nordberg sanoo luottavansa siihen, että Talvivaaran jälkeen ympäristöviranomaisten resursseja on lisätty ja valvonta on tarkempaa.
Tästä on kyse
Yhtiö odottaa lupia toiminnan aloittamiseen
Suomalaisomisteinen Hannukainen Mining -yhtiö osti Kolarissa sijaitsevan malmiesiintymän rahoitusongelmiin kaatuneelta Northland Mines -yhtiöltä vuonna 2015.
Päätökset kaivoksen vesi- ja ympäristöluvasta sekä kaivospiiriluvasta annetaan näillä näkymin alkuvuodesta. Kaivos avattaisiin aikaisintaan neljän vuoden kuluttua.
Kaivosta kannatetaan eniten Kolarin kuntakeskuksessa. Vastustus on voimakkainta tunturialueella.
Kaivosta vastustavassa nettiadressissa ja Sampo Kaulasen keräämässä paperiadressissa on yhteensä yli 40 000 allekirjoitusta.
Marja Hannula / Julkaistu 18.9.2017 2:00, Päivitetty 18.9.2017 8:19
Sen lisäksi, että Muonionjoen kalat ovat uhattuina, on toinenkin vakava uhka.
Hannukaisen avolouhos tulee olemaan lähimmillään vain reilun sadan metrin päässä Äkäsjoesta. Äkäsjoen viereen siis louhitaan kuoppa, jonka syvyys on kaivoksen loppuvaiheessa 300 metriä. Äkäsjoen ja louhoskuopan välillä oleva maaperä on hyvin vettä läpäisevää soraa ja hiekkaa ja onkin vaara että Äkäsjoen vettä alkaa tihkua maaperän läpi, joki voi jopa purkautua louhosmonttuun.
Louhosalue on pohjavesialueella. Maaperässä on runsaasti pohjavettä eri kerroksissa. Ympäröivät joet saavat suuren osan vesistään näistä pohjavesivarastoista. Vaikka malmipitoisuus on pystytty selvittämään hyvin, kukaan ei ole pystynyt selvittämään tarkkaan miten maakerrokset ja pohjavedet ovat lomittuneet ja kuinka laajalle pohjavedet kulkeutuvat maanalaisissa kerroksissa. Asiasta on tehty Pro Gradutyö (Tiina Nurminen 2012).
Jos Äkäsjoki alkaa purkautua louhokseen, ja louhosmontusta joudutaan pumppaamaan saastunutta jokivettä Tornion-Muonionjokeen, on korjaus niin kallista, että kaivosyhtiö joutuu niin vakaviin talousvaikeuksiin että se ei niistä yksin selviä. Pahimmassa tapauksessa kustannukset ympäristötuhon torjumiseksi kaatuvat veronmaksajien syliin.
Suomessa ja EU:ssa on pohjavedet suojattu lailla. Pohjavesien pilaaminen on laissa kielletty. Vaikka louhosalueelle on haettu pohjavesiluokituksen poistoa, kyseessä on silti pohjavesi. Puhdas juomavesi on kysyttyä ja erittäin arvokasta koko ihmiskunnan ja elämän säilymisen kannalta. Se on korvaamaton aarre, jota ei pidä riskialttiilla ja lyhytnäköisellä toiminnalla tuhota tai asettaa vaaraan.
Kaivosyhtiö arvioi, että pohjaveden alenema ulottuu jopa 2,5 kilometrin päähän kaivoksesta (=pohjavesiä purkautuu kaivosmonttuun) Äkäslompolon pohjavedenottamo on 3,5 kilometrin päässä. (Lea Kaulanen)
Striimattu tilaisuus Lapin matkailun tilasta ja kehittymisestä.
Tilaisuudessa käytiin läpi Gaia Consultingin tekemä selvitys aluetalousvaikutuksista kahdessa eri skenaariossa: a) kaivos tulee ja b) kaivosta ei tule.
Tästä oli 6.6.2017 tilaisuudessa kysymys: KOLARI TOTEUTTAA ARVIOINNIN KAIVOSHANKKEEN TALOUDELLISISTA VAIKUTUKSISTA
Kolarin kunta, alueelliset matkailuorganisaatiot sekä Hannukainen Mining Oy toteuttavat arvioinnin kaivoshankkeen taloudellisista vaikutuksista Kolarissa. Aluetaloudellinen arviointi tuottaa vertailtavia arvioita matkailun, kaivostoiminnan sekä muiden olennaisten elinkeinojen aluetaloudellisista vaikutuksista Kolarissa nyt ja lähitulevaisuudessa. Hanke on osa Kolarissa alkanutta vuorovaikutusta, jolla pyritään muun muassa lisäämään tietopohjaa alueellisen ja kansallisen päätöksenteon tueksi. Aluetaloudellisen arvioinnin suorittaa Gaia Consulting Oy.
Aluetaloudellisessa arvioinnissa selvitetään, miten Kolarissa toimivat elinkeinoharjoittajat arvioivat toimintansa kehittymistä vuosina 2017 – 2025 kahdessa skenaariossa, joista ensimmäisessä kaivoshanke toteutetaan ja toisessa kaivoshanketta ei toteuteta. Lähtökohtana on tarkastella kaivosyhtiön, matkailuyritysten ja alueen muiden olennaisten yritysten sekä kuntatalouden kassavirtoja jokaisena vuonna aikavälillä 2017-2025. Arvioinnissa mallinnetaan liiketoiminnan kassavirrat ja niiden kulkeutuminen investointeihin, rahoituskuluihin, materiaalikuluihin, palkkoihin, veroihin jne. niin kauan kuin rahavirrat ovat suuruudeltaan merkittäviä. Tarkastelussa huomioidaan vaikutukset Kolarin kunnalle, alueen elinkeinonharjoittajille sekä palkansaajille.
TOIVOTAAN LAAJAA OSALLISTUMISTA
”Hanke on todella tärkeä”, toteaa kunnanjohtaja Antti Määttä. ”Arviointi havainnollistaa kaivoshankkeen ja muiden elinkeinojen taloudellisia vaikutuksia luotettavalla laskentatyökalulla. Siitä saadaan myös tärkeätä tietoa kunnan elinkeinopolitiikan tueksi”, sanoo Antti Määttä.
Kolarin kunnan elinkeinopoliittinen strategia pyrkii yhteensovittavaan elinkeinopolitiikkaan, joka varmistaisi matkailun kasvun ja kehittymisen sekä kestävän kaivannaisteollisuuden kehittymisen. ”Arviointi on suunniteltu yhteistyössä alueella toimivien yrittäjien kanssa ja toivomme, että Kolarin yrittäjät osallistuvat siihen aktiivisesti ”, toteaa Mauri Kylmämaa Kolarin Yrittäjistä.
Matkailu alueella kasvaa nopeasti, mutta kaivoshanke huolestuttaa matkailuyrittäjiä. ”Ennen merkittäviä päätöksiä on sekä kaivoslupaviranomaisen että kunnan tarpeellista arvioida vaihtoehtoisten skenaarioiden aluetaloudellisia vaikuttavuuksia yhdessä sidosryhmien kanssa. Aluetaloudellinen arvio antaa mahdollisuuden tarkastella kaivoshankkeen taloudellisia vaikutuksia yrityslähtöisesti. On tärkeää, että mallinnus on suunniteltu sidosryhmiä osallistaen, ja että arvioinnissa käytettävät oletukset avataan huolellisesti siihen osallistuvien kanssa”, toteaa Pasi Rinne Gaiasta.
Arvioinnin on suunniteltu valmistuvan kesäkuussa.
LISÄTIETOJA
Antti Määttä, Kolarin kunta, antti.maatta@kolari.fi Mauri Kylmämaa, Kolarin Yrittäjät ry, mauri.kylmamaa@kylmamaatours.fi Hanna Ylipiessa, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, hanna.ylipiessa@yllas.fi Pasi Rinne, Gaia Consulting Oy, pasi.rinne@gaia.fi
Puukkosaha vinkuu. Välillä veistäjän käteen vaihtuu puukko, erityisen pitkäteräinen sellainen. Kimmo Takarautio on entinen talonrakentaja, nykyinen taiteilija.
Valmistumassa on poro. Pituutta sillä on kymmenen metriä, korkeutta kuusi. Eikä se mahdu edes hallin ovesta ulos.
– No eihän se mahdu millään. Sitähän minäkin olen tässä pähkäillyt, nauraa poromaakari, ihmeissään muka. Taiteilijalla on pilke silmäkulmassa. Virne sammuu.
– Minä lyön nuo sarvet poikki ja liitän ne tuolla pihalla takaisin, hän paljastaa.
Takaraution megahahmot ovat herättäneet huomiota aikaisemminkin. Hänen ensimmäinen patsaansa, urosmammutti, herätti kohua. Se sai alkunsa vuoden 2010 Kuopion asuntomessuilta, josta se häädettiin liikkuvan sukupuolielimen takia. Oulun Kuninkuusraveissa mammutin elin napsahti poikki, mutta taiteilija korjasi sen. Säveltäjä Kassu Halosen peikkomainen patsas on puolestaan tuttu Manamansalossa vierailleille.
Kunhan työ on mukavaa
Takarautio on itseoppinut taiteilija. Hänellä ei ollut aikaisempaa kokemusta hitsauksesta, lasikuitutyöstä tai kuvanveistosta. Asiat vain loksahtivat paikoilleen. Porot olivat sentään tuttuja kotoa Pudasjärveltä.
– Kaikki tuntui niin tutulta, niin kuin olisin aina tehnyt.
Suvun geeneissä lienee selitys?
– Varmaan se sieltä jostain on tullut, miettii itetaiteilija, vaatimaton ja yhtä aikaa itsevarma.
– Ei kai siinä ole mitään vaikeita vaiheita, naurahtaa hän leppoisasti toimittajan kysymykselle veistotekniikasta.
– Ei kai sitä muuta tekisikään kuin tällaisia, jos olisi vaan tilauksia.
No enhän minä osaa sanoa hintaa.
KIMMO TAKARAUTIO
Poro matkaa kesällä Äkäslompoloon kaupan pihaan turistien vetonaulaksi. Hinnasta utelu hymyilyttää taiteilija.
– No, enhän minä osaa sanoa hintaa, virnistelee Takarautio.
– Aikaa menee hirveästi. Ei kai se haittaa, jos kaikesta ei niin paljon saa palkkaa, kunhan työ on mukavaa, toteaa tyytyväisen oloinen veistäjä.
– No, pitää se oikeasti palkka saada, hän vakavoituu lopuksi.
