Liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä...

Jouluilut on vietetty rakkaiden läheisten kanssa. Kiitos tästä ajasta, täynnä iloisia elämyksiä lumen ja jään keskellä. Äkäslompolossa kelivaihtelut jatkuvat, tapaninpäivä vietettiin vesisateessa ja plussakelissä. Jouluaaton alkuyöstä kävelimme hämyisen kylän kynttilöin valaistuilla kaduilla ja vedimme huppua tiiviimmin kiinni lumimyräkän puhaltaessa poskiin pakkasasteiden valuessa niukasti pariin asteeseen. Kännykkä kesti skypeilyn Makedoniaan, mihin näytettiin lumienkelit ja kermaiset hanget. 

Sään lämpeneminen vei lumet puiden oksilta ja toi luisteluradat teille. Olipa joku tehnyt vekkulin videoklipin siitä, miten perheen nuorin luistelee tiellä. Sen sijaan 80km rajoitusalueella tuli itselle tänään töistä palatessa toisenmoinen tilanne vastaan, mistä vimmastuneena näpyttelin faceen tekstiä:

Hmm... Olis vähän itsesuojeluvaistossa toivomisen varaa, kun konttaa jäisellä tiellä aikuinen mies ja muu porukka katselee vieressä. Mie jo luulin jotain sattuneen. Ei ainakhan! Tämä nousi ylös ko mie tulin mäennyppylän takaa. Just. Ja eiko saman tien takasin tielle!!! Vähän aiemmin loka-auto vilkutti oikealle, hiljensi, joten lähdin ohittamaan. Niin eikö tämä käänny minun eteen vasemmalle. Muutako jarrut pohjaan ja onneksi tuo ittekkin hoksaai ja vetäs tiukan kaarteen takas kaistalleen. Voi huh... Nyt omaan pirttiin ja kahvimotti ynnä Patricia Cornwell hyppysiin lorvailemaan.

Hyvää Joulua!

Päivän pituus 38 minuuttia

Ja sehän tarkoittaa sitä, että sininen hetki kestää tuntikausia. 

Kaikkea hyvää...

Viivi apuna, tai miten sen nyt ottaa. 

Talvi-illan tonttuilua

SääennusteLisätietoa  

su		ma						ti				ke		to		pe
20	23	02	05	08	11	14	20	02	08	14	20	02	14	02	14	02	14
Ennuste päivitetty 15.12.2013 15:47.
-4°	-4°	-3°	-3°	-5°	-2°	0°	-1°	-1°	-5°	-7°	-7°	-8°	-10°	-13°	-9°	-1°	-1°

Auringonnousu tänään 11:46. Auringonlasku tänään 12:54. Päivän pituus on 1 h 8 min.

Päivänvaloa riittää tovin verran, reilu tunti. Useita tunteja on kuitenkin sitä hempeää sinistä hetkeä. Kotosalla tehdään vielä viimeisiä jouluvalojen ripustuksia. Ulkona viipyilee pakkasta viiden asteen verran, silti kävelylenkillä tuntui satavan vettä ja jonkunasteinen tuulenpyräkkä siinä mukana sai aikaan varsin raa'an ilman tunnun. Lämpötilan vaihtelut ovat viime päivinä olleet suhteellisen voimakkaita.

Pakasterasiat muotteina mausteilla värjätyille lätysköille. Näitä vielä lisää jäätymään, niin eiköhän tästä jonkunlainen lyhty kehity.

Niin että löytyisikö meikäläiselle aikaa?

Kaduilla tuulee

Ja tällä kylällä tottavieköön tuuli eilen illalla. Myräkkää lupasivat ja keittiön ikkunankarmiin kiinnitetty mittari heilui niin, ettei kännykkäkuvaa tahtonut saada. Tuulen humina kuului sisälle.

Ulkolämpötila kohosi parissa päivässä 40 astetta, -36:sta +4:ään. Aika uskomattoman tuntuista. Betonilaatta taisi tulla vähän jälkijunassa ja nyt on pikkuisen turhankin lämmintä. Ilma kuin linnunmaitoa. Tiileriä on kuitenkin päivittäin lämmitetty, vuoroin leivinuunin puolelta, väliin taas takkatulilla. Leivinuuni piipahti liki 300 asteessa. Kyljet ei kuitenkaan kuumu Tytissä eli ovat sellaiset lämpimän käden tuntuiset.

Päivisin maisemat ovat väliin huikaisevia. Taivaankansi värjäytyy pastellin sävyihin tai on ihan tulessa. Muoniossa aurinko ei enää nouse eikä laske, ja ne muutamat päivänvalon tunnit pysyvät hehkuvan värisinä, paitsi silloin, kun lumikiteiden kimallus täyttää ilman. Sininen hetki on todellakin sininen. Äkäslompolossa aurinkoa on vielä joitakin päiviä vilauksen verran.

Viivi vaikuttaisi kyllä jotakuinkin kotiutuneen. Olen vielä kuitenkin pitänyt pistorasiassa feromonihaihdutinta (Feliway). Otin sen joku viikko takaperin pois ja killi aloitti tassun nuolemisen siihen tahtiin, että alkoi uhkaavasti näyttää turkkikadolta. Tässä on nyt asuttu 2,5kk ja elo alkaa kaikinpuolin rauhoittua. Josko tammikuussa kokeilisi uudelleen feromonin poistoa. Sittenpähän näkee, onko kattiriepu sopeutunut uuteen kotiin.

Muuntajaa ikävä

Mikä päivä! Happy ending...

-Son se muuntaja räjähtäny, ne on kaikki muutkin soittanu. Siellä on puoli kylää pimeänä.
-Kauankohan se kestää, tiiäkkö sanoa tunteja tai jotain?
-En.

Sähköt lähti klo 1440. Saapas nähdä milloin saadaan valot ja lämmöt takaisin.
Täällä tunnelmoidaan kynttilänvalossa. Mikäpä se siinä.

Kaikenkaikkiaan kolme ja puoli tuntia kesti sähkökatkos. Kynttilä poikineen ympäri pirttiä ja leivinuunissa tulet niin että pysyy kyljet lämpimänä. Kauppalistalle tuli retkikeitin. Ulkona -36 astetta, sisälämpötila on pysynyt entisellään.

-Helpottaako? Pienenikö paniikki? Täähän on nyt just sellanen sunnuntai, mistä sä tykkäät: ei tarvi tehdä mitään. Nyt heti Jounin Kaupalle ostamaan tarvikkeita...

Isäntä se jaksaa olla lohdullinen... Vaan kyllä oikeasti helpotti saada kännykkä laturiin, läppäri samaten, ja ruoka hellalle. Mihin ihmeeseen olen piilottanut sen kännykän patterilla toimivan retkilaturin...

Mittarointeja

Toisen mittarin lukemat WMO (World Meteorological Organization) normien rajoissa. Mittaustapa tuskin täyttää normistoa, koska mittari on ulkoseinällä.

Oikea tapa saada todellinen arvo on mitata se nurmikentän päältä kahden metrin korkeudesta oikeanlaisesta mittakojusta (standardoitu).

Saivartelu loppuu tähän ja juu, pidän äijäni kurissa.

Toinen se tavallinen ikkunamittari. Kohtuuvilpoista joka tapauksessa.

Pakkasta piripintaan

Sunnuntaiaamuun herättiin reippaissa pakkaslukemissa, -34 näyttää Celciuksia. Mietinnässä, kömpiäkö takaisin vällyihin vaiko lykkiä takkaan tulet. Jälkimmäinen voittaa ja jään tulehen tuijottamaan, kahvimotti käsissä. Miten sitä jääkin ajatuksiinsa liekinloimujen leiskuessa. Läpi yön leivinuunissa hautui paisti, sipulia, porkkanaa ja valkosipulia liemessä. Vallan sopiva sunnuntain aamupala pirttipäivän kunniaksi.

Eilen koottiin aito Clas Ohlsonin muovikuusi. Oksat leviteltynä pituusjärjestyksessä pitkin pirtin lattiaa ja eikun kasaamaan. Ihan siisti muovikuuseksi. Kelpaa Viivin kiipeillä... Ulkovalojakin laitettiin eilen siihen asti, kunnes kylmä alkoi kangistaa. Joulun leipomukset ovat toistaiseksi vasta ajatuksissa.

Rauhallista ja rentouttavaa sunnuntaita toivottelee hän.

Joulua odotellessa...

Isännän synttärisukat

Killin avulla tai siitä huolimatta isännän synttärisukat valmistuvat ajoissa. Merkkipäivä maanantai. 

Kiinanruusu vai ei...

Tässähän tuo kaappikukka eli Emerald Palm (mikä lie) vielä hyvin viihtyy. Se on semmoinen kasvi, joka kukkakauppiaan mukaan sietää kehnoa hoitajaa (minua). Olen nähnyt näitä isoina ja viehättää erityisesti sen kiiltävät lehdet. Kerran viikossa kastelun pitäisi olla passeli hoito. Kaappikukka -nimitys on siitä kotoisin, että ruotsalaiset kuulemma matkalle lähtiessään laittoivat tämän kaappiin ja matkalta tullessaan ottivat hyvävointisen  kasvin takaisin esille. Ehken vielä kesällä sille retrotyyliin 'rakkautta ja Substralia'. Mikäpä se siinä. Jaa niin Kiinanruusu, se oksa on juurtumassa maljakossa. Joudunko häpeämään tulevaisuudessa sen voinnista, aika näyttää. 

Adventtiviikonloppu

Perjantaipakkanen kipusi -20 asteeseen. Tuuleton pirteä sää. Mikäpä se siinä.

Rökälepökälekeli

Ensimmäistä kertaa elämässäni en uskalla ajaa kelin takia töistä kotiin. Lappiin luvattiin erittäin huonoa ajokeliä ja sitä todistan parhaillaan. Todellinen koiranilma. Lunta tulee niin paljon, että ajourat peittyvät heti. 

Pientä lämmönnousua...

Kelien vaihtelua pitelee... vielä pari tuntia sitten ulkona -20 astetta, nyt alle -5. Ikkunat huurustuivat toviksi ulkopuolelta. Hetken ajattelin, että nyt silmissä harittaa. Lumipyry keikkuu kaikinpäin, pääasiassa vaakatasossa. Veikeän näköistä tuiskutusta.

Kaikenmoista jouluilua puuhattu muutenkin viikonlopun aikana. Jouluvaloja ikkunoihin, kynttilöitä ulkolyhtyihin, valoverho pirttiin. Joulujuliste oveen ja harjoituskinkku leivinuuniin. Harjoitus sikäli, etten aiemmin ole kinkkua leivinuunissa paistanut.
Jouluna sen olisi kuitenkin parasta onnistua kerralla. No hei, äiti tulossa jouluvisiitille...
Mukavat tuoksut pirtissä, sinappia kyytipojaksi ja nautiskelemaan.

Rusinapähkinäsekoitus unohtui tuossa päivänä eräänä pirtin pöydälle. Eikä unohdu toista kertaa. Tämän huushollin killi kävi silmät kiiluen vadille ja taas opin Viivin makuelämyksistä uuden asian.

Tänään käytiin kauden toista kertaa mutkamäessä Ylläsjärven puolella. Kylmää oli, voin kertoa. Pakkasta päivällä reilut -13 astetta, tuulta senkin edestä. Ns. windchill factor huolehti siitä, että naamavärkkiä sai suojata kunnolla. Mukavaa oli sekin, että hisseihin pääsi jonottamatta. Kohtahan tuo talvikausi rysähtää käyntiin kunnolla, kun Ylläksen molemmat puolet aukeavat. Äkäslompolon puolen mäkiä avataan ensi viikonloppuna. Aiempina mökkilomina laskettelu on kuulunut juurikin lomaan ja se samainen lomafiilis iski kun sai sukset jalkaan. Tuntui ihan hullunkuriselta, että nyt kotoa voi lähteä muutaman kilometrin päähän mäkeen 'noin vaan'.

Mutkamäessä auringonlaskuun...

Tästä lähtee laskettelukausi käyntiin. Kotoa lähtiessä Äkäslompolon kylällä pakkanen hilpoi -12 asteessa ja ala-asemalla n. -6. Kylä on seitsemän tunturin keskellä, vähän kuin montussa. On siten tavallista, että kylän lämpötila on reilusti alhaisempi kuin rinteessä. Kotiin palatessa kylän lämpötila olikin laskenut jo -20 asteeseen. Mikäpä on ulkoillessa.

Mii laik Joulu

Pupujussukkaisen jäljillä...

Kelien vaihtelua on riittänyt kuluneella viikolla. Yhtenä päivänä puolen vuorokauden sisällä lämpötila on muuttunut -22 asteesta -3 asteeseen. Pieni Kansani Laulu'n pikkujoulut herkkupöytineen, leikkeineen ja lauluineen vietetty, tulevaa kautta suunnitellen.

Maisemassa täysikuuta, hernerokkasumua, alijäähtynyttä vettä, lunta.
Kotipirtissä joulukorttiaikaa, tonttusalaisuuksia, leivinuunin lämpöä.
Lumitöitä aamuyön tunteina.
Auringonnousun ja -laskun värien ihmettelyä, luontoäidin omat taulut.