Kolarin kunnassa on tehtävä pahimman vaihtoehdon skenaario ennen kaivospäätöstä. Kunnassa luotetaan liikaa siihen, että valtio tulee onnettomuuden sattuessa avuksi, kirjoittaa Tapio Kiiskinen.
Lukijalta. Hallitusammattilaisena paikallisessa yrityksessä olen seurannut Kolarin Hannukaisen kaivoshanketta Äkäslompolon luontomatkailukylän läntiseen pääsisäänkäyntiin.
En vastusta laillisia elinkeinohankkeita silloin, kun ympäristö- ja aluetaloudelliset riskit ovat järjellisessä suhteessa yhteisön kokonaisetuun. Lapissakin on useita erikoismetalli- ja mineraalimalmeihin perustuvia kaivoksia ja hankkeita, joissa nämä edellytykset täyttyvät.
Pääosin heikkopitoisuuksiseen, suurten käsittelymäärien bulkkirautamalmiin perustuvana Hannukaisen jo yritystaloudellinen yhtälö on suuririskinen. Suuriin käsittelymääriin myrkkyineen sisältyy jo lähtökohtaisesti ympäristökatastrofin normaalia suurempi riski.
Esimerkiksi Lapin ELY-keskuksen kalatalousyksikkö on äärimmäisen huolestunut Muonionjoen ekosysteemin tuhoutumisesta esittäen kaivosyhtiön ympäristölupahakemuksen hylkäämistä.
Metsähallitus yhtyy huoleen Muonionjoesta ja Perämeren Natura- alueesta. Yleensäkin ELY-keskus pitää hakemusta niin puutteellisena ja ristiriitaisena, ettei sen perusteella voi lausuntoa antaa. Siitä huolimatta poliittinen ketju kunnasta ministeriöön ajaa hanketta kuin käärmettä pyssyyn.
Ylläksen alueen matkailuinfraan loma-asunnot mukaan lukien on viime vuosikymmeninä investoitu noin kaksi miljardia euroa. Viimeisen vuosikymmenen aikana tiedossani on satojen miljoonien investoinnit, jotka ovat jääneet tekemättä tai nyt peruuntuvat, kun kunnassa valtaa käyttävät kaivosnostaltigot ovat faktoista välittämättä ajaneet uutta laajaa kaivoskaavaa.
Matkailu, erityisesti vientikauppaan perustuva kansainvälinen ja voimakkaasti kasvava ylempien hintaryhmien luontoelämysmatkailu, on jo vuosia ollut Kolarin kunnan pääelinkeino ja työllistäjä.
Matkailun suorat ja välilliset positiiviset taloudelliset vaikutukset lähes kaikkiin alueen elinkeinoihin ovat suuret. Investoinnit matkailuun ovat kotimaisia, ostovoima tulee paikalle ja tulokset jäävät Suomeen.
Jo nyt tieto kaivoshankkeesta hidastaa kasvua. Toteutuessaan se romahduttaa erityisesti kannattavimman osan eli vientikaupan. Tämän ovat kansainväliset matkanjärjestäjät selkeästi ilmoittaneet.
Kolarin kunnassa olisi tehtävä pahimman vaihtoehdon skenaario ennen kunnan tulevaisuudelle näin fundamentaalista päätöstä. Kaivos konkurssissa ympäristökatastrofilla tai ilman. Matkailun kannattavin osa kaivoksen vuoksi alasajettuna.
Todennäköisyys tälle vaihtoehdolle on suurempi kuin luodille venäläisessä ruletissa. Kunnassa luotetaan liikaa siihen, että valtio talvivaarojen ja nivaloiden jälkeen joka tapauksessa tulee maksumieheksi.
Tapio Kiiskinen
ekonomi, kauppaneuvos
Helsinki