Maanantai Särkitunturilla

Karaokeeee!

Hui että oli kiva ilta Joiku Pubissa eilen. Tuttavaporukan kanssa lauleltiin karaokea niin, että vieläkin naurattaa... Pitkästä aikaa itselläkin mahdollisuus päästä juhlimaan lauantai-iltana. Tänään sohvanpohjalla puikot kilisemään, Putousta netistä, saunomista...  ja tietty Horse Show telkusta... Sadepäivä ja kadonnut tumppukin löytyi pihalta. Lorvikatarria ja ansaittua sellaista! Eilen kuurakelissä ajelin Kittilään töihin, kotiintullessa hiukkasen pluikas keli ja nyt +5. Onni kuikuilee kattitelineen ylähyllyllä, Selma luikki ulos heti aamutuimaan, tuli sisälle tekemään u-käännöksen ja painui takaisin sateeseen huolehtimaan hiirikannan vähentämisestä. Ja juu, kellot on käännetty jo tunnilla taaksepäin.

Laululistahan voisi kuvata kenen tahansa elämää...

-Ota lähellesi
-Lauantai-ilta
-Missä muruseni on
-Daa-da daa-da
-Hyvää syntymäpäivää
-Viidestoista yö
-Suspicious minds

Marionin ja Reijo Taipaleen Paina jäljet kasteeseen oisi ihan huippu... Laulupari tähän on sovittu! Tulispa vaan äkkiä karaokelistalle...

Maanantai on vielä vapaapäivä ja ilmeisesti vieläpä pilvetön sellainen, joten tunturiretki taitaa toteutua. Reissureppu on jo kaivettu esiin ja perussetti on pakattuna. Vain eväiden pakkaus jää aamulle. Pidän mukana vissiinkin vähän liikaakin tavaraa, vaan eikös sitä ole sellainen sanontakin, että mitä naisen väskystä ei löydy, sitä ei tarvitse.

Ja meikäläisen repustahan löytyy jos jonkinmoista:
-kuksa
-otsalamppu
-tulitikut
-talouspaperia
-vesipullo
-puukko
-rillinputsausrätti
-varahanskat
-istuinalusta
-savetteja
-sadeviitta (jää nyt kyllä kotiin)
Muutako murukahvit, kuuma vesi termariin, makkarat ja leivät aamulla nakkasta mukaan ja menoksi! Kohteita voi vielä tarkistella retkikartasta.

Hyvä Suomi!

Syksyä by PotkuriFoto.

Päivän paistokset

Sattuu ja tapahtuu leipomusten kanssa... Aattelin tehdä ruisleipiä sen pari kappaletta, koskapa kahden leivän taikina mahtuu hyvin tiinuun. Vaan unohdin suolan taikinasta. No onneksi taikina oli ollut nousemassa vasta vartin tuossa leivinuunin päällä, joten otin sen alas ja lisäsin lämmintä vettä, mihin olin liuottanut suolan. Tietty sitten myös jauhoja oli lisättävä. Näinollen taikinasta tuli pikkasen isompi. Tokko se kuitenkaan nyt niin kovin nousee...  Lähdin Jaanan kanssa Äkässaivolle parin tunnin lenkille. Ja kuinka ollakaan, kotiin tullessa sain havaita ruisleipätaikinan voiman... Nimittäin tiinun kannen päällä pidän tiiliskiveä siksi, että kissat eivät pääse värkkäämään tiinua ja taikinaa. Niin ette kyllä usko... Se taikina mokoma oli tullut osittain ulos tiinusta! Siis taikina oli nostanut tiiliskiveä ja kantta ja valunut muutamia klimppejä sinne pankolle! En tosisti ollut uskoa silmiäni. Oppia ikä eiku taikina kaikki.

No, leivinuuni kun kerran on kuumana ja vapaapäivää viettelen, niin saattaisinpa laittaa vielä semmoisen piirakantapaisen. Pullataikina pohjana, ei kuitenkaan makeanlainen. Öljyäkin taikinassa voin sijasta. Kaulitaan oikein tosiohueksi ja täytteeksi mitä tahtoo, nyt laitoin reippaasti maustettua paistettua jauhelihaa, sipulia ja paprikaa. Kääritään rullalle ja rulla kieputetaan vuokaan kerälle. Öljyä ropsitaan vielä siihen päälle. Se vain taas tämä jauhelihasörsselssöni loppui kesken, niin tein vielä yhteen pikkuvuokaan pitkontapaisen, elikkäs kaulin taikinan levyksi, sulaa voita päälle ynnä sokerit ja kanelit. Taas levy rullalle ja sen survoin vuokaan. Tässä kohden huusholliin tulikin sähkökatkos. Olihan meinaan säkkipimeää! Hunteerasin siinä jo lähtöä hakemaan työväskystä otsalamppua, mutta enpäs kerennytkään, kun sähköt tulivat takaisin. Kerkesin kuitenkin kiitellä leivinuunia... Ei haittaa siltä osin minkäänlainen sähkökatkos. On kyllä sanottava, että ei taidolla, vaan tuurilla onnistui kaikki. Tästedes uskallan kyllä enemmänkin käyttää leivaria ihan tavalliseen leipomiseen.

Kotipihalle on väsätty myös nuotiopaikka ja siinä pisteltiin vähän karsinogeeniä nassuun sinapilla höystettynä. Selma-kissa haistoi lihaisan Wilhelmipaketin ja kattiriepu nuoli pakettia. Ihan niinkuin ei olisi ruokaa nähnytkään. Ja juuri tuli kieltä lipoen kermaa latkimasta.

Ihan jäätynyt lammikko

Metsän hattivatit

Selma jäi ilman makkaraa, mutta nuoleskeli Wilhelmipaketin silti.

Ruisleipää, kanelipitkoa ja rullalihapiirakkaa rutkasti maustettuna.

Äärimmäisyyksien Äkäslompolo

Luonnon rikkautta, kahdeksan vuodenaikaa... 

Revontulia, puhdasta ilmaa, upeita maisemia, 

kuin toinen maa samassa valtakunnassa. 

Suomen Lappi... 

Kesän keveys,

ruskan raukeus.

Äärimmäistä pimeyttä,

sakeaa sumua.

Pihavalojen haikeutta,

lumen kaipuuta,

pakkasen piinaa.

Hiljaisuuden retriitti.

Leipänen

Vanha suola janottaa...

Siitä onkin aikaa, kun olen ollut lenkkeilemässä Oivalla. 

Tai ylipäätään ratsastamassa. 

Kirpakka muutama pakkasaste, pastellinsävyisä auringonlasku.

 Ja kotipihalla nuotiomakkarat. 

Ei pöllömpi vapaapäivä.