Hyvä Suomi ja Lappi!

Siitä on jo kymmenen vuotta, kun lappilaisessa terveyskeskuksessa tutkittiin pihkasalvan tehoa haavojen hoidossa. Sittemmin tuotteesta on tullut tunnettu ja käytetty täsmätuote. Näin sitä pitää!
Suomalainen pihkasalva korvausten piiriin Britanniassa

Keksiä mulle!

-niin siis sehän on siis susta kiinnostunut vaan sen takia, että sä annoit sille keksiä...
-joo niin tietenki kyllä mä sen tajuun, sama se noilla kissoilla..

Härregyyd mikä vesisade!

Vaan eipä ollut toissapäivänä, kun kiertelin tuttavaporukan kanssa Ylläksellä Keskisen Laen ympäristössä ja Kesängin keitaan laavulla makkaranpaistossa.

Päivä voi olla lokoisakin

Ensitreffit Konijänkällä, kavaljeerina iso musta Vilho. Alkuun tietenkin muutama valssiaskel-hyppy, pyörähdys ja uudelleen. Olisi Vilho vissiinkin tahtonut jäädä jänkälle. No, olenkin aina tykännyt tanssista. Tovin pyörähtelyn jälkeen päästiin metsän laitaan polulle ja siellähän ruuna rauhoittui. Näin ekalla kerralla ihan kaksistaan käytiin tunnin lenkki metsässä, kävellen. Ajattelin ottaa matkalla kuvan. Virhearvio. Heti kun pysähdyin ottaakseni kännykän taskusta, Vilho teki uukkarit ja lähti takaisin kotia kohti. Selkis... Ptruu ja mennään eri suuntaan Vilhoseni... Muutaman oksan nappasi matkaan siinä kulkiessa. Säikyksi ei voi tätä hepoista sanoa vähimmässäkään määrin, edes puskista lennähteleviä kuukkeleita ei Vilho säikkynyt. Nyt rohkenen vastedeskin yksin matkaan. Eikun kaksin. Upea maaruska... Äkäslompolossa aurinkoista ja +19. Lämpötilan puolesta poikkeuksellinen keli. Revontulia, tähtitaivasta... Kyllä lomalaisten kelpaa! 

Muuten, kävimme eilen Kellokkaan 20-vuotisjuhlallisuuksiin osana liittyvässä tilaisuudessa, nimittäin Suuri Luontoilta oli kyseessä. Samainen, mikä radiossakin tulee. Olipa vain mielenkiintoista! Ja hyvä asiantuntijaraati, joilta ei huumorintajua puuttunut. Yksi kysymys koski Varkaankurun pohjilla olevaa huumaavaa tuoksua, jota on vaikea kuvailla, joka tapauksessa juurikin hyvä tuoksu. Ja sehän lähtee tesma -nimisestä ruohokasvista. Taas opin uutta! Nimittäin muinoin oli koulussa tapana kerätä kesäloman aikana kasveja ja kuivata niitä. Meidän vuosikurssimme vain sattui sitten olemaan aikansa ensimmäinen, jolloin kasvien kerääminen lopetettiin. Harmistus... eipä sitä laiska koululainen viitsinyt itsekseen opetella. Mutta hei, aina voi aloittaa!

Taivas tulessa

Syksyn revontulikausi on sitten alkanut. Ruskan värejä taivaalla ja maassa.

Vastakkainasettelua...

Hoitajat saavat kuulla milloin mistäkin. Että tullaan tai ei tulla kipeänä töihin, siitä näkyy rutkasti kommentteja. Siitä muihin tartuttamisesta... tietenkin sitä saa melkoisen 'rokotuksen' itse siitä, että hoitaa niitä kipeitä ihmisiä, oli sitten kyse flunssasta tai ripulista. Olen itse ollut aikoinaan vahvasti sitä mieltä, että kuka pöljä menee töihin muita tartuttamaan. 
Nyt pikkuisen näkee harmaankin sävyjä asiassa, en enää jaksa olla niin mustavalkoinen ja ihan kokemukseen perustuen. 

On helppo sivusta todeta yhtä sun toista, itsekin siihen tiedän syyllistyneeni ja anteeksi jo etukäteen, koska tiedän sitä varmaan tulevaisuudessakin tapahtuvan (itseni tuntien). No, ammatinvalintakysymys on oma valinta ja mie nyt vaan tykkään työstäni aivan mahottomasti. Ja olen tehnyt, kuten moni muukin, tuplavuoroja työkaverin oltua kipeänä. Mitä siitä sitten? Elämää tämä on, tilanteita on tullut ja tulee... Omaa työyhteisöä, sen työmoraalia ja yhteishenkeä en voi tarpeeksi kehua.

Hoitotyön yksi ainakin omaa asennetta muokkaava asia on se, että päivittäin tulee muistutuksia siitä, miten monesta asiasta voin omassa elämässä olla tyytyväinen, kuitenkin. Ja kiitollinen myös. Ei ole itsestäänselvyys, että on työpaikka. Se silti harmittaa, että jo nykyisin meidän pienen perheen vähäinenkin ostovoima laskee. En myöskään käsitä, miten näillä keinoilla saadaan lisää työpaikkoja. Onneksi olen niin yksinkertainen ihminen, ettei minun sitä kaiketi tarvitsekaan käsittää. Muinoin kovaan kituutteluun tottuneena se ei arkea haittaa, puurokuureilla on eletty ennenkin. Saivartelu sikseen... tässä kohtaa tulee tietenkin näitä 'eikös terveys ole tärkeintä' -juttuja, ja tottakai se on! Ei, en niuhota ja kyllä, surettaa monenkin ihmisryhmän puolesta myös. Jos tämä vuodatus katsotaan natinaksi, niin siitä vaan. Jokusen adressin kävin allekirjoittamassa.

Hmm... muistuu mieleen tilanne, kun olin pikkulikka vasta, alle kouluikäinen. Olin äidin mummulla yötä Tampereella, ja mahataudissa. Siskonmakkarasoppa ei vaan mennyt alas. Mitäpä tähän mummu... Pisti muksun petiin ja auta armias kun heräsin, siinä se pirun soppa oli kylmänä lautasella edessä. Ja muutako naamariin lusikoimaan... Miksi? No koska 'Afrikan lapsilla ei ole ruokaa ja sulla on'. Pottareissut vinttikamarissa jatkui läpi seuraavankin yön, eikä paperina ollut Lambia vaan kaupan leipien irtokäärepapereita, joita pehmennettiin rutistamalla.

Iltalenkki auringonlaskuun

Ruskaretki Jaanan kanssa lähti Konijänkältä umpimettään. Lokoisa syysilma oli kuin lehmän henkäys. Ratsuna Helinä oli minulle uusi tuttavuus ja mukava sellainen. Jaanalla valkea Eetu. Kolmen varsin tiukan yövuoron jälkeen rento iltaratsastus tuli enemmän kuin tarpeeseen. Sanoisin, että 'mii laik'.

Ei mennyt lehdenmyynti ihan putkeen

Eräs puhelu huoh... harvoin jään kuuntelemaan, tänään jäin. Olipa taas opettavaista. 

-hei kuule sä kun oot osallistunut semmoseen nettikilpailuun-niin...

-täs on kuule ihan lyhyt jatkokysely
-oleksä myymässä jotain
-siis en tosissaan mitään oo myymäs kun kato vaan ihan pari kysymystä, et niinku...
-mä en kyl osta mitään, et sun kannattaa jatkaa potentiaaliin asiakkaaseen
-niin mut hei mikä sulle on tärkeetä 'siinäjasiinäasiassa'
...vastasin kolmeen hyvin lyhyeen kysymykseen...
-kyl kuule hieno vastaus, tosi hienoa ja siis hei noi on niin tärkeitä juttuja ja kuule ihan uskomatonta, just sulla kävi säkä ja saat lahjaksi tästä 'senjasenlehden' ja vielä ihan ilmatteeks näytenumeron 'toisestalehdestä' ja siis se on vaan se omakustannus niinku pari euroo kuussa
-mä en osta sitä
-katos kun tää ei maksa mitään, kun se tulee sulle kaheksan kuukautta ja mikään ei lähe parilla eurolla kuussa
-joo voit laittaa ilmatteeks tulemaan
-ja tilaushan siis jatkuu sit ihan automaattisesti
-KUUNTELEKSÄ MUA OLLENKAAN???
-ja siis viä se näytenumerokin niin mä vaan tsekkaan, et onkse sun osote 'sejase'
-en osta
-tai haluisiksä mieluummin 'senjasenlehden'
-LOPETA JO!!! EN MAKSA EURON EUROA SULLE!
-mul on sun osotteena 'sejase' ja siis sä voitit tän just ja siis se kaheksan kuukautta
-NYT KUUNTELET! MÄ EN OSTA MITÄÄN!!!!!
..syvä hiljaisuus...
-aijaa no hei

Kuoleminen vetää vakavaksi

Ihmisen saa polvilleen niin monella tavalla. Ilosta, surusta, ihastuksesta. Ja kuoleman äärellä. Lopullisuuden edessä. Mikään ei minussa herätä niin paljon tunteita kuin kuolevan hoitaminen. Mistä minä voin tietää, miten toimin, jos itse joudun kohtaamaan oman kuoleman hitaasti? Mikä minä olen sanomaan yhtään mitään kenenkään toimista läheisensä kuoleman lähestyessä. Joku haluaa olla läheisensä vierellä tämän viimeisinä hetkinä, joku ei kestä katsoa loppua.

Hoidan työssäni kuolevia ihmisiä. Minulla on vahvat mielipiteet siitä, miten kuolevaa ihmistä tulisi hoitaa, miten arvostaa häntä, miten olla lähellä, millä tavoin huomioida, minkälainen elämänlaatu pitäisi loppuvaiheessa olla. Eikä se tarkoita sitä, että minä siitä mitään tietäisin. Kyllä, olen saanut aiheeseen koulutustakin. Jokaisen kuolevan ihmisen kohdalla olen oppinut, miten vähän tiedän. Ja jokaisen kohdalla olen uskaltanut olla vahvemmin läsnä, ehkä. Ainakin pelottaa vähemmän.

Inhoan kaikenlaisia ehdottomuuksia. Ja samaan aikaan taidan itse olla varsin ehdoton hoitoon liittyvissä asioissa. Miten ärsyttävää voikaan olla riittämättömyyden tunne. Sairauteen liittyvä epävarmuus, ärtymys, viha, pelko, katkeruus ja lukemattomia muita tuntemuksia sekä sairastuneella, että omaisella.

Omaisen tukeminen, ammatillisuuden säilyttäminen, omien tunteiden pitäminen sivussa, empatia...
Kun vain voisin välittää läsnäoloa... Kyllä, olen unelmatyössäni, ihan parhaassa työtiimissä.
Lähellä elämää ja kuolemaa.

Ihan kuutamolla

Illat alkavat olla pimeitä ihan tosissaan. Iso juustokuutamo taivaalla ja hetkeä aikaisemmin horisontti hehkui punaisen ja oranssin väreissä. Ruska alkamassa 'meän perälä'.  

Ja sitä väriä riittää ihan taivaaseen asti. 

Eilen ensimmäistä kertaa käytin pitkiä valoja töistä tullessa illalla. 

Äskettäin kotiin ajellessa ulkolämpötila tipahti kolmeen plussa-asteeseen. Syksyähän tämä tietää. 

Ja värikästä ruskaa!

Miten niin ei mun lelu...

Mietiskelin tuossa kummipojalle sukkalangan värejä ja löysinkin kaapista pari mieleistä kerää. 

Enkä huomannut, että samalla tipahti jämäkerä lattialle. 

No, kudoin siinä tovin jos toisenkin sohvannurkassa ja kuulostelin killien leikkiä. 

Tässä tulos.