Kevättä vai talvea

Kyllä nyt tuli yllätyksenä hurja talvimyräkkä. Eilen illalla oli vielä aurinkoinen kevätkeli, ruoho vihertää ja kuinkas sitten kävikään. Ilmatieteen laitoksella oli varoituksia huonosta kelistä. Tottavieköön oli huono keli ennen aamukuutta. Onneksi viime yönä vaihdettiin kesäkumit takaisin nastoihin. Paksua lumisohjoa sai kyntää Äkäslompolosta Kittilään. Kerran olin vähällä käydä niinsanotusti kartanolla. Tuohon aikaan vuorokaudesta aura-autot oli vielä unosilla. Nopeus 60-70km/h.

'No oliko paha tilanne?'
'Ei mitenkään.'
'Ai ei? Kävit melkein ojassa?'
'Niin mut siis kun ei ollut tyyliin mitään vaikka paksurunkoista metikköä siinä tai mitään vastaantulijoita, niin olis voinu pahempikin olla. Se vain se sohjo imaisee välillä auton mukaan. Että vähän vaan kävin poikittain.'

Nyt vietellään kymppivuotishääpäivää, tai ehkä vasta viikonloppuna. Aamulla töihin lähtö klo 0530 rajoittaa vähän juhlintaa.

Kuulkaas ihmiset. Muistutan vaan, että onpa mukavaa, kun muistaa pitää itsestä huolta. Kuka milläkin tavoin. Itselle tuli sellainen ajatus, että nyt reilu kuusikymppisenä tuli mieleen, varsinkin oman työn kautta nähtyjen tilanteiden vuoksi se, että minkälaisena ja missä kunnossa haluaa olla vaikkapa, sanotaanko kymmenen vuoden kuluttua. No, haluan, että en ole ihan raato, noin alkajaisiksi. Ja siihenhän voi jollakin tavoin itsekin vaikuttaa. Liikunnalla, mieluisilla harrastuksilla.

Koskapa näin alkuinnostuksessa uudessa ruokavaliohuumassa voinnin koen helpottuneen monin tavoin (verenpaine laskenut, polvivaivan kipulääkkeet pois, yleinen vireys lisääntynyt), niin sellainenkin asia on käynyt mielessä, että kuinka usein kysytään vastaanotolla, että mitä syöt? Kuinka usein? Tuntuu niin oudolta, että ruokavaliolla on näinkin suuri vaikutus. Eikä siitä paasausta sen enempää. Verikokeet lähitulevaisuudessa saattaa palauttaa meikäläisen maan pinnalle raskaasti. Tänään nautin hyvästä olosta ja virkeydestä. Ja parista Mateus -roselasillisesta.

Hellu kävi kuvaamassa päivän selkeennyttyä Ylläksen maisemia.

Kuva Aulis Peltomaa

Kuva Aulis Peltomaa

Viihdekuoro Vasitella johtajanaan Marika Salminen

Tulkaapas Viihdekuoro Vasitellan ja Loihakat lausujat yhteiskonserttiin Kittilän lukion juhlasaliin lauantaina 18.5.2019 klo 16. Liput 15 euroa.

Kuuluuko ihmisen olla väsynyt?

Pirteää vappuaamua kaikille!

Meillä vietettiin eilistä iltaa siten, kuin ennakoitiinkin. Että lähdetäänkö vappupippaloihin kylälle, vai jäädäänkö leffan katseluun kotiin. Jälkimmäinen voitti. Minulla oli jo töissä mukavat vappumeiningit rekvisiittoineen päivineen. Vapaaehtoisyhdistys oli vielä ystävällisesti ostanut palvelutalon väelle ja henkilökunnalle lisäherkkuja, joten tunnelma oli kaikinpuolin mukava ja väki oli iloista. Kotiinkin pääsin niin ajoissa, että tuntuu, kuin olisi pikkuinen lomanen tässä.

Vasitella -kuoron bänditreenit on lauantaina, joten päivä menee tänään elokuvabiisien ulkoaopetteluun. 'Ensi kerralla sit ei enää nuotteja mukana, nyt pitää jo osata ulkoa'. Että laulelupäivä tänään.

Jääkaapin täytteeksi hain eilen kermaa, lohta, parsakaalia, amerikan pekonia, juustoraastetta, keräkaalia, jääsalaattia ja uusina tuttavuuksina muutamaa erilaista mysliä. Härkäpapuakin taisi olla rouheena, ja tykkäsin siitä. Ennakkoluulo hävisi. Valmisruokana maistelin kuukausia sitten, ja oli mulle kyllä nounou.

Siihen ketoiluun. Hyviin rasvoihin pitää panostaa ja siinä onkin itselle oppimista, kun kolesterolit jo geeneissä tuppaa paukkumaan. Verenpainetasot on laskeneet niin paljon, että verenpainelääkitys jo puolitettiin. Tosiaan muutenkin asia on niin monisyinen, että joka päivä oppii lisää, vaikka ihan keltanokka olen toki. Eilen ensimmäistä kertaa pidin niinsanotun plussapäivän, eli söin reilusti yli kulutuksen. Tällä on tarkoitus huolehtia siitä, että elimistö ei ala säästöliekille, eikä siis totu kalorivajeeseen. Kerran viikossa plussapäivä, tykkään kyllä. Sillä myös ehkäistään painonlaskun jumitus. Olin varma, että puntari tänään näyttää huimaa lisäystä, vaan kävikin päinvastoin. Miinusta eiliseen 300g. Kuulostaa varmaan ihan pöljältä grammojen laskulta, mutta ikuisuuden jojoilleena painon kanssa nautin tosi paljon siitä, että entiset vaatteet alkaa mahtua päälle. Ja että peilistä ei tuijota naama pöhöttyneenä oleva surkea tätsy. On sanottava, että tämä koukuttaa. Ihan niinkuin taitaa tehdä moni asia, josta ihminen kokee hyvää oloa. 

Kuulin eilen jonkun maininneen, että onpa kiva, kun perinteinen kevätväsymys on jäänyt pois. Miten niin perinteinen? Kuuluuko ihmisen olla väsynyt? No ei varmasti kuulu!

Prätkät tuli teille

Entisenä motoristina mietityttää näihin aikoihin ikävät tulevat tilastot moottoripyöräilijöiden onnettomuuksista. Muinoin kävin useana vuotena Tampereen poliisikoululla ennakoivan ajon kursseilla. Siellä harjoiteltiin käytännössä samoja asioita, joita nykyisin mp -korttia suorittavat joutuvat tekemään. Meikäläinen sai ajaa olemassaolevan kortin luvin. Ja kuten opettajat monesti totesivat, ei sitä pyörää kortilla ajeta.

Vaikka mittariin tuli kaudessa itselläkin 5000-6000km, niin opit olivat aina hyödyksi. Treenattiin hidasajoa eli kävelyvauhdissakin vajaa parisatakiloinen ajoneuvo oli oltava hallinnassa. Samoin matkanopeuksista opeteltiin äkkijarrutukset, ja jarrutusmatkaa piti oppia lyhentämään. Äkkiväistöt kääntämällä stongaa vastakkaiseen eli täysin järjenvastaiseen suuntaan, vesilätäkköajot, pehmeällä hiekalla pyörän hallinta, kaatuneen pyörän nosto ja taluttaminen, erilaisia pujotteluja, ahtaassa paikassa u-käännöstä (ns. autotallikäännös).

Hankkikaa ajohiki, ennenkuin lähdette tielle, sanottiin. Pyörä jää aina toiseksi, vaikka olisitte kuinka oikeassa. Mutta niihin tilastoihin. Pyöräilijöiden määrä kasvaa ja silti onnettomuustilastot tulevat onneksi alaspäin. Silti edelleenkin, kuten vuosien ajan, noin kahdenkymmenen kuolonuhrin määrä vuodessa tuntuu häijyltä. Usein syynä on puutteelliset taidot ajokin hallinnassa.
Sääli ja surku.

Tuommosta ei voi kenellekään suositella

Kyllä, otsikon mukaista kommenttia olen myös saanut, kun aloitin ketogeenisen ruokavalion. Niiden hiljaisten katseiden lisäksi. Toisaalta, enemmän uteliaita kyselyjä, että 'miten sie tuon teet?, eikö tule nälkä?, ai niin, sie et syö vehnäjauhoja...'

Pääsyy aloittamiseen oli jatkuvat polvikivut. Särkylääkkeiden kavalkadi hyllyllä. Tutkimuksia toisensa perään. Kortisoni-injektioita... Ja kyllästymistä, kun koko ajan pitää varoa liikkuessa. Mitä on tapahtunut tämän suhteen? No ainakin se, että viiteen viikkoon en ole tarvinnut kipulääkkeitä. Ja verenpainekin tuli alas sellaisella höökillä, että sekin lääkitys piti puolittaa! Harvoin kai näin päin tapahtuu.

Viisi viikkoa ketoilua takana ja lähtöpaino 71kg, nyt 65kg. Kaikki mitat jumitti viikon ja sit rysähti alas kertaheitolla, painokin 700g. Kuulostaa varmaan turhan niuhotukselta, mutta mulle iso juttu, kun en enää tykännyt peilikuvasta yhtään. Ja toisekseen, olen tästä töissäkin maininnut: kun nyt kuitenkin olen kuusikymppinen, niin tuli tuossa mieleen, missä kunnossa ja terveydentilassa haluan olla esimerkiksi kymmenen vuoden päästä. Alkoi kyllästyttää myös tolkuton jatkuva väsymys niin kaikenmaailman kikoista huolimatta. On kirkasvalolamppua, on ubikinonia, on ulkoilua.

On pistänyt miettimään, kun omassa työssä näkee ja kokee, miten pienestä elämänlanka on kiinni. Ja myös se, kuinka paljon aivotapahtumat on lisääntyneet muutamassa vuodessa. Kuinka monituiset kerrat olen innostujana kokeillut vaikka ja mitä treeniä ja kyllästynyt, kun olo on surkea ja lakkaa suht nopeasti kiinnostamasta. Ja se saamarin NÄLKÄ!

Joopa. Töissä ei enää ihmetellä. Itse kyllä en ole vielä lakannut ihmettelemästä muutamaa asiaa, eli ensinnäkin jatkuvaa hyvää oloa (ellei työpaineita lasketa mukaan), toisekseen virkeyttä, virkistynyttä olemusta JA kesäpöksyjä hankkiessa tarjoilin myyjälle kokoa 44, niin tämä vastasi, että heitä höpöttämästä, 40 korkeintaan! Ei ole vielä pää ehtinyt näköjään mukaan. Ja niinhän mie survouduin niihin nelikymppisiin.

Nälän vähentyminen on antanut mulle rutkasti aikaa tehdä kaikenlaista. Ihan kuin olisi tullut lisää aikaa vuorokauteen. Koska ei ole nälkä entisenmoinen, niin on ollut ainakin meikäläisen mielestä uskomattoman helppo kieltäytyä houkutuksista. Kuten eilen, kun juuri ennen töistä lähtöä työkaveri tuli syvän lautasen kanssa, siinä oli suklaamunia. Kieltäydyin kohteliaasti. SIIS MINÄ?! Niinikään viikolla toinen työkaveri tuli pyytämään juuri paistetuille lätyille. 'Hei kuule, eikös siinä ole vehnäjauhoja?', 'Ai niin, sulla oli se, no ethän sie sit voi'. Molemmat naurettiin tilanteessa.

Aterioita menee kolme päivässä. Pätkäpaasto 12 tuntia. On muuten veikeä ajatus se, että silloin, kun vaikka pitää labrakokeita varten olla juurikin tuo 12 tuntia ravinnotta, niin auta armias, miten karmiva nälkä sitä on ollut! Tokihan silloin olen ollut ns. tavallisella ruoalla. Ruokavalio on selkeytynyt, vuokaruokia teen sen verran isoja satseja, että riittää evääksikin.

Unen laadun pitäisi parantua. Sitä en ole kokenut. Sitäkin vilkkaampia painajaisia. Mulla on todettu keskivaikea uniapnea ja sen hoitoon on joulukuussa aloitettu c-pap eli ylipaineella tulee ilmaa tötteröön, joka peittää nenän. Sitä kautta hengittäminen estää kuorsauksen ja suu pysyy kiinni. Ihan varmaan pysyy, sillä jos koittaa hengittää suun kautta, niin hyi häijy, miltä tuntuu. Ei kyllä tee mieli aukoa päätä. No, laite väittää, ettei maski ole tiivis.

Herään öisin kuin tikka klo 01-02 välillä, suu korppuna, ettei meinaa leukoja toisistaan irti saada. C-pap kiinni ja rutikuivalla kielellä yrittämään saada jotain liikettä aikaan. Että heikko uni on heikentynyt entisestään.

Kuinka sä jaksat tota koko ajan, tota ruoan puntarointia ja makrojen laskua, tuumii väliin puoliso. Nooh, väliin se nettisurffailun voittaa. Ja alkaa kysellä itsekin, että 'miten nää ruoat voi olla näin hyviä...' Makeista olen kokkaillut vain mascarponelätyt ja oli kyllä namia.

Tämmöisiä kuulumisia Äkäslompolon Helukasta. Kesäkelit alkaa meilläkin olla, lumet on lähes sulaneet, ja ensimmäistä kertaa vuosiin latujen hoito on jo lopetettu ennen vappua, jolloin yleensä on ns. kauden lopetus. Silloin täällä on melkoiset hulabaloot laskettelukeskuksissa. Nyt on rinteetkin meillä aika kivikkoisessa kunnossa. Kittilässä työmaalla toivotaan, ettei tule tulvaa.

Mukavaa viikonloppua itse kullekin!