Kaivoshanke Ylläksellä:
jÄTEVEDET LOHIJOKEEN, RINTEILTÄ NÄKYMÄ LOUHOKSEEN -
JOUNIN KAUPAN KAUPPIAS MUKANA VASTARINTALIIKKEESSÄ
ÄKÄSLOMPOLON kyläkaupan aulassa on isoja, kaivoksesta varoittavia kylttejä.
”Jätevedet johdetaan lohijokena tunnettuun Muonionjokeen. Tunturimaisemaan yli sata metriä korkea sivukivikasa.”
Kyltit on laittanut esille sosiaalisesta mediasta tunnettu Jounin kaupan kauppias Sampo Kaulanen, joka vastustaa uutta kaivoshanketta.
Hannukainen Mining -yhtiö suunnittelee Äkäslompolon ja Ylläksen matkailualueiden kupeeseen suurta kaivosta, joka kaivaisi maasta rautaa, kuparia ja kultaa.
Kaivoshanke on repinyt Ylläksen matkailuun nojaavassa Kolarin kunnassa jakolinjoja vastustajien ja kannattajien välille.
”Kaivos vähentäisi matkailijoiden määrää, ja matkailijoiden ostosten osuus on 90 prosenttia kaupan liikevaihdosta”, Kaulanen sanoo.
Perusteet arviolle matkailijoiden vähenemisestä löytyvät Metsäntutkimuslaitoksen kyselystä. Neljä vuotta sitten tehdyn kyselyn mukaan yli 50 prosenttia kansainvälisistä matkailijoista vähentäisi matkojaan Ylläkselle kaivoksen takia, sanoo kyselyn tehnyt tutkija Mikko Jokinen.
Myös kotimaisten matkailijoiden määrä vähenisi. Matkailijat suhtautuvat kaivokseen sitä kielteisemmin, mitä lähempänä kohdetta se sijaitsee, Jokinen sanoo.
Kaulasen kaupalta Hannukaisen kaivosalueelle on linnuntietä mitaten noin seitsemän kilometriä. Kaivosalueen itäpuolella nousee Yllästunturi.
Kaivosyhtiön päägeologin Jouko Pakarisen mukaan kaivosalue näkyy matkailijoille tunturin huipulta, mutta ”vain jos tietää, mihin katsoa”.
”Kuervaara ja Kuertunturi puineen suodattavat näkymää.”
Majoitusta ja ohjelmapalveluja Ylläksen alueella tarjoavan Destination Lapland oy:n toimitusjohtaja Mauri Kuru on eri mieltä.
”Sivukivikasa olisi yli satametrisen Kuervaaran korkuinen.”
Kuru, Sampo Kaulanen ja muut Äkäslompolon matkailuyrittäjät ovat kamppailleet Hannukaisen kaivoshanketta vastaan aktiivisesti jo vuoden.
Kaivosta vastustavat myös alueen mökkiläiset sekä Muonion paliskunta. Poronhoitajat ovat ehdottomasti kaivosta vastaan, sanoo paliskunnan poroisäntä Seppo Kutuniva.
”Kaivos tietäisi epävarmuutta ja lisää kustannuksia.”
Matkailuyrittäjä Mauri Kuru sanoo, että kaivoshanke on jo säikäyttänyt yhden ison matkanjärjestäjän, sveitsiläisen Kontikin.
Yhtiö on ilmoittanut lopettavansa toiminnan Ylläksellä, jos kaivos tulee. Todisteena Kurulla on yhtiön toimitusjohtajan Bruno Bisiginallekirjoittama kirje, jossa tämä kertoo asian.
UUSI kaivos ei kuitenkaan olisi Kolarin ensimmäinen: samalla paikalla toimi Rautaruukin kaivos. Kurun mukaan nykyistä kaivoshanketta ei kuitenkaan voi verrata vanhaan.
”Uusi kaivos olisi louhintamääriltään ja sivukivien osalta monikymmenkertainen vanhaan verrattuna.”
Kurun mukaan myös vesistövaikutukset ovat laajemmat.
”Rautaruukki ei laskenut jätevesiä Muonionjokeen, kuten Hannukainen Mining aikoo tehdä. Joessa kutevat Itämeren merkittävimmät luontaiset taimen- ja lohikannat.”
KOLARIN kunta julkaisi kesäkuussa selvityksen kaivoksen aluetaloudellisista vaikutuksista. Selvityksessä tehtiin vertailua matkailuun, joka on tällä haavaa suurin työllistäjä kunnassa.
Tulosten mukaan aluetalouteen jäisi enemmän rahaa, jos kaivoshanketta ei toteutettaisi. Myös työllisyys olisi parempi ja kolarilaisille yrityksille päätyisi hieman enemmän rahaa, jos kaivoshanketta ei toteuteta. Palkansaajien tulot ja kunnan verotulot sen sijaan nousisivat kaivoksen myötä.
Mauri Kurun mukaan nämä tulokset ja kaivoksen ympäristöriskit osoittavat, ettei kunnan kannattaisi enää ajaa kaivoshanketta.
Kolarin kunta hakee kuitenkin edelleen keinoa sovittaa elinkeinot yhteen, sanoo kunnanjohtaja Antti Määttä.
”Kaivos työllistäisi suoraan 300 henkilöä. Kolari on vanha kaivoskunta. Kunnan nimikin juontaa juurensa raudan poltosta.”
Elinkeinojen yhteensovittamiseen eli pääasiassa erilaisiin selvityksiin ja vuorovaikutustilaisuuksiin kunta on tähän mennessä käyttänyt noin 100 000 euroa.
Määttä sanoo, että ”tilanne on haastava, mutta kaikki osapuolet mahtuvat vielä samaan huoneeseen”.
Matkailuyrittäjä Kurun mukaan eivät mahdu. Hän kertoo, että kaivosta vastustavat matkailuyrittäjät jätettiin hiljattain kutsumatta tilaisuuteen, jossa kaivoshanketta esiteltiin Lapin kansanedustajille.
Määtän mukaan syy ei ole kunnan, sillä kutsuista vastasi tilaisuuden järjestäjä Lapin liitto.
Kaivosyhtiön ympäristölupahakemuksen käsittely on entisestään kiihdyttänyt kaivoskritiikkiä.
Ympäristölautakunta piti yhtiön hakemusta puutteellisena. Se totesi myös, että siinä oli paikoin ristiriitaista tietoa.
Lautakunta kritisoi muun muassa sitä, että prosessivesiä ja niiden puhdistamista käsitellään hakemuksessa niukasti, vaikka yhtiö ilmoittaa käyttävänsä suuria määriä myrkyllisiä ja muuten ympäristölle haitallisia prosessikemikaaleja.
Kaivosyhtiön päägeologi Jouko Pakarinen kertoo, että yhtiö hankkii parhaillaan lisätietoa prosessivesistä ja tarvittavista kemikaalimääristä. Lisätiedot toimitetaan lupaviranomaiselle pian.
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on vaatinut Hannukainen Miningilta 120 täydennystä hakemukseen.
YLLÄKSEN alueen matkailuyrittäjät ja mökkiläiset eivät luota kaivosyhtiön teettämiin arviointeihin. He ovat tilanneet useilta tutkijoilta lausuntoja kaivoksen ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ja ympäristölupahakemuksesta. ”Yli 90 prosenttia Ylläksen matkailuyrityksistä on rahoittanut tietojen hankkimista”, Kuru sanoo.
Lausuntoja ovat antaneet muun muassa ekotoksikologian tutkija Kukka Pakarinen sekä kemian alan insinööri, teollisuuden jätevesien asiantuntija Leif Ramm-Schmidt.
Kaivosyhtiön suunnitelmissa on purkaa prosessivedet putkea pitkin Muonionjokeen. Tutkijoiden mukaan yksi suurimmista vesistöriskeistä syntyy kaivoksen käyttämistä ksantaateista. Ksantaatit ovat yleisesti kaivoksilla käytettyjä rikastuskemikaaleja. Tutkijoiden arvion mukaan niitä käytettäisiin Hannukaisessa poikkeuksellisen paljon.
Ksantaatit irrottavat louhituista kivistä mineraalit ja metallit. Ksantaatit ovat vesieliöstölle myrkyllisiä, mutta ne hajoavat lämpimissä ja happamissa olosuhteissa melko nopeasti.
Hannukaisessa ksantaattien täydellinen hajoaminen ei tutkijoiden mukaan onnistu, joten niistä aiheutuu suuri riski koko Tornio-Muoniojoen kalakannalle ja alueen ekosysteemille.
Tutkija Kukka Pakarisen mukaan suurin riski syntyy talvella, jolloin ksantaattien puoliintumisaika on kaikista pisin ja Muonionjoessa virtaa vähiten vettä.
Jos ksantaatit päätyvät myrkyllisinä Muonionjokeen, on Kukka Pakarisen mukaan vaarana, että ne kulkeutuisivat läpi koko Tornio-Muonionjoen ja hajoaisivat vasta Perämerellä. Tutkija sanoo, että pienetkin pitoisuudet voivat aiheuttaa kalakuolemia.
Ramm-Schmidtin mukaan ksantaattien vesistövaikutukset häviävät vain, jos jätevedet laimentuvat riittävästi.
”Hannukaisen tapauksessa laimennuskertoimen pitäisi olla vähintään kymmentuhatkertainen, jotta vaikutusta varmuudella ei olisi. Tähän Muonionjoen vesi ei mitenkään riitä”, hän perustelee.
Ramm-Schmidtin mukaan kaivosyhtiö vastasi viranomaisten täydennyspyyntöihin ksantaateista ”todella ala-arvoisella tavalla”.
”Yhtiö toimitti hakemuksen liitteenä vanhentuneita ja osin virheellisiä käyttöturvallisuustiedotteita. Näistä tiedotteista puuttui muun muassa tieto puoliintumisajoista.”
KAIVOSYHTIÖSTÄ ei haluttu vielä kommentoida tätä kritiikkiä eikä tutkijoiden laskelmia ja johtopäätöksiä. Geologi Jouko Pakarinen sanoi, että suuri osa tutkijoiden esittämistä asioista on samoja, joihin lupaviranomainen on pyytänyt heitä vastaamaan.
Hän arvioi, että aluehallintovirasto antaa päätöksen ympäristöluvasta loppuvuodesta tai ensi vuoden alkupuolella.
Lupaviranomainen on pyytänyt kaivosyhtiötä tutkimaan ksantaattien jäämäpitoisuudet purkuvesistä. Yhtiö on ilmoittanut käyttävänsä ksantaatteja enintään 5 745 tonnia vuodessa. Se on lähes kolme kertaa enemmän kuin Sodankylän Kevitsan kaivoksella. Kevitsa on louhintamäärillä mitattuna Suomen suurin kaivos.
Hakemuksiin ilmoitetut määrät eivät aina vastaa käyttömääriä, sanoo Pohjois-Suomen ely-keskuksen ympäristösuojeluyksikön päällikkö Eira Luokkanen.
”Kevitsan kaivoksen hakemuksessa ksantaattien käytön kokonaismääräksi on ilmoitettu 2 000 tonnia vuodessa, mutta toteutuneet käyttömäärät ovat olleet pienempiä. Vuonna 2016 määrä oli yhteensä 564 tonnia”, Luokkanen sanoo.
Ramm-Schmidt sanoo, että vaikka Hannukaisen ksantaattimäärät pienenisivät ilmoitetusta määrästä puoleen, vesistöriski ei pienenisi juuri lainkaan.
KOLARIN kunnanvaltuuston puheenjohtaja Esa Nordberg (vas) sanoo kuulleensa tutkijoiden arviot ja olevansa niistä huolissaan.
Hän sanoo kuitenkin luottavansa viranomaisprosessiin. Nordberg sanoo luottavansa siihen, että Talvivaaran jälkeen ympäristöviranomaisten resursseja on lisätty ja valvonta on tarkempaa.
jÄTEVEDET LOHIJOKEEN, RINTEILTÄ NÄKYMÄ LOUHOKSEEN -
JOUNIN KAUPAN KAUPPIAS MUKANA VASTARINTALIIKKEESSÄ
ÄKÄSLOMPOLON kyläkaupan aulassa on isoja, kaivoksesta varoittavia kylttejä.
”Jätevedet johdetaan lohijokena tunnettuun Muonionjokeen. Tunturimaisemaan yli sata metriä korkea sivukivikasa.”
Kyltit on laittanut esille sosiaalisesta mediasta tunnettu Jounin kaupan kauppias Sampo Kaulanen, joka vastustaa uutta kaivoshanketta.
Hannukainen Mining -yhtiö suunnittelee Äkäslompolon ja Ylläksen matkailualueiden kupeeseen suurta kaivosta, joka kaivaisi maasta rautaa, kuparia ja kultaa.
Kaivoshanke on repinyt Ylläksen matkailuun nojaavassa Kolarin kunnassa jakolinjoja vastustajien ja kannattajien välille.
”Kaivos vähentäisi matkailijoiden määrää, ja matkailijoiden ostosten osuus on 90 prosenttia kaupan liikevaihdosta”, Kaulanen sanoo.
Perusteet arviolle matkailijoiden vähenemisestä löytyvät Metsäntutkimuslaitoksen kyselystä. Neljä vuotta sitten tehdyn kyselyn mukaan yli 50 prosenttia kansainvälisistä matkailijoista vähentäisi matkojaan Ylläkselle kaivoksen takia, sanoo kyselyn tehnyt tutkija Mikko Jokinen.
Myös kotimaisten matkailijoiden määrä vähenisi. Matkailijat suhtautuvat kaivokseen sitä kielteisemmin, mitä lähempänä kohdetta se sijaitsee, Jokinen sanoo.
Kaulasen kaupalta Hannukaisen kaivosalueelle on linnuntietä mitaten noin seitsemän kilometriä. Kaivosalueen itäpuolella nousee Yllästunturi.
Kaivosyhtiön päägeologin Jouko Pakarisen mukaan kaivosalue näkyy matkailijoille tunturin huipulta, mutta ”vain jos tietää, mihin katsoa”.
”Kuervaara ja Kuertunturi puineen suodattavat näkymää.”
Majoitusta ja ohjelmapalveluja Ylläksen alueella tarjoavan Destination Lapland oy:n toimitusjohtaja Mauri Kuru on eri mieltä.
”Sivukivikasa olisi yli satametrisen Kuervaaran korkuinen.”
Kuru, Sampo Kaulanen ja muut Äkäslompolon matkailuyrittäjät ovat kamppailleet Hannukaisen kaivoshanketta vastaan aktiivisesti jo vuoden.
Kaivosta vastustavat myös alueen mökkiläiset sekä Muonion paliskunta. Poronhoitajat ovat ehdottomasti kaivosta vastaan, sanoo paliskunnan poroisäntä Seppo Kutuniva.
”Kaivos tietäisi epävarmuutta ja lisää kustannuksia.”
Matkailuyrittäjä Mauri Kuru sanoo, että kaivoshanke on jo säikäyttänyt yhden ison matkanjärjestäjän, sveitsiläisen Kontikin.
Yhtiö on ilmoittanut lopettavansa toiminnan Ylläksellä, jos kaivos tulee. Todisteena Kurulla on yhtiön toimitusjohtajan Bruno Bisiginallekirjoittama kirje, jossa tämä kertoo asian.
UUSI kaivos ei kuitenkaan olisi Kolarin ensimmäinen: samalla paikalla toimi Rautaruukin kaivos. Kurun mukaan nykyistä kaivoshanketta ei kuitenkaan voi verrata vanhaan.
”Uusi kaivos olisi louhintamääriltään ja sivukivien osalta monikymmenkertainen vanhaan verrattuna.”
Kurun mukaan myös vesistövaikutukset ovat laajemmat.
”Rautaruukki ei laskenut jätevesiä Muonionjokeen, kuten Hannukainen Mining aikoo tehdä. Joessa kutevat Itämeren merkittävimmät luontaiset taimen- ja lohikannat.”
KOLARIN kunta julkaisi kesäkuussa selvityksen kaivoksen aluetaloudellisista vaikutuksista. Selvityksessä tehtiin vertailua matkailuun, joka on tällä haavaa suurin työllistäjä kunnassa.
Tulosten mukaan aluetalouteen jäisi enemmän rahaa, jos kaivoshanketta ei toteutettaisi. Myös työllisyys olisi parempi ja kolarilaisille yrityksille päätyisi hieman enemmän rahaa, jos kaivoshanketta ei toteuteta. Palkansaajien tulot ja kunnan verotulot sen sijaan nousisivat kaivoksen myötä.
Mauri Kurun mukaan nämä tulokset ja kaivoksen ympäristöriskit osoittavat, ettei kunnan kannattaisi enää ajaa kaivoshanketta.
Kolarin kunta hakee kuitenkin edelleen keinoa sovittaa elinkeinot yhteen, sanoo kunnanjohtaja Antti Määttä.
”Kaivos työllistäisi suoraan 300 henkilöä. Kolari on vanha kaivoskunta. Kunnan nimikin juontaa juurensa raudan poltosta.”
Elinkeinojen yhteensovittamiseen eli pääasiassa erilaisiin selvityksiin ja vuorovaikutustilaisuuksiin kunta on tähän mennessä käyttänyt noin 100 000 euroa.
Määttä sanoo, että ”tilanne on haastava, mutta kaikki osapuolet mahtuvat vielä samaan huoneeseen”.
Matkailuyrittäjä Kurun mukaan eivät mahdu. Hän kertoo, että kaivosta vastustavat matkailuyrittäjät jätettiin hiljattain kutsumatta tilaisuuteen, jossa kaivoshanketta esiteltiin Lapin kansanedustajille.
Määtän mukaan syy ei ole kunnan, sillä kutsuista vastasi tilaisuuden järjestäjä Lapin liitto.
Kaivosyhtiön ympäristölupahakemuksen käsittely on entisestään kiihdyttänyt kaivoskritiikkiä.
Ympäristölautakunta piti yhtiön hakemusta puutteellisena. Se totesi myös, että siinä oli paikoin ristiriitaista tietoa.
Lautakunta kritisoi muun muassa sitä, että prosessivesiä ja niiden puhdistamista käsitellään hakemuksessa niukasti, vaikka yhtiö ilmoittaa käyttävänsä suuria määriä myrkyllisiä ja muuten ympäristölle haitallisia prosessikemikaaleja.
Kaivosyhtiön päägeologi Jouko Pakarinen kertoo, että yhtiö hankkii parhaillaan lisätietoa prosessivesistä ja tarvittavista kemikaalimääristä. Lisätiedot toimitetaan lupaviranomaiselle pian.
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on vaatinut Hannukainen Miningilta 120 täydennystä hakemukseen.
YLLÄKSEN alueen matkailuyrittäjät ja mökkiläiset eivät luota kaivosyhtiön teettämiin arviointeihin. He ovat tilanneet useilta tutkijoilta lausuntoja kaivoksen ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ja ympäristölupahakemuksesta. ”Yli 90 prosenttia Ylläksen matkailuyrityksistä on rahoittanut tietojen hankkimista”, Kuru sanoo.
Lausuntoja ovat antaneet muun muassa ekotoksikologian tutkija Kukka Pakarinen sekä kemian alan insinööri, teollisuuden jätevesien asiantuntija Leif Ramm-Schmidt.
Kaivosyhtiön suunnitelmissa on purkaa prosessivedet putkea pitkin Muonionjokeen. Tutkijoiden mukaan yksi suurimmista vesistöriskeistä syntyy kaivoksen käyttämistä ksantaateista. Ksantaatit ovat yleisesti kaivoksilla käytettyjä rikastuskemikaaleja. Tutkijoiden arvion mukaan niitä käytettäisiin Hannukaisessa poikkeuksellisen paljon.
Ksantaatit irrottavat louhituista kivistä mineraalit ja metallit. Ksantaatit ovat vesieliöstölle myrkyllisiä, mutta ne hajoavat lämpimissä ja happamissa olosuhteissa melko nopeasti.
Hannukaisessa ksantaattien täydellinen hajoaminen ei tutkijoiden mukaan onnistu, joten niistä aiheutuu suuri riski koko Tornio-Muoniojoen kalakannalle ja alueen ekosysteemille.
Tutkija Kukka Pakarisen mukaan suurin riski syntyy talvella, jolloin ksantaattien puoliintumisaika on kaikista pisin ja Muonionjoessa virtaa vähiten vettä.
Jos ksantaatit päätyvät myrkyllisinä Muonionjokeen, on Kukka Pakarisen mukaan vaarana, että ne kulkeutuisivat läpi koko Tornio-Muonionjoen ja hajoaisivat vasta Perämerellä. Tutkija sanoo, että pienetkin pitoisuudet voivat aiheuttaa kalakuolemia.
Ramm-Schmidtin mukaan ksantaattien vesistövaikutukset häviävät vain, jos jätevedet laimentuvat riittävästi.
”Hannukaisen tapauksessa laimennuskertoimen pitäisi olla vähintään kymmentuhatkertainen, jotta vaikutusta varmuudella ei olisi. Tähän Muonionjoen vesi ei mitenkään riitä”, hän perustelee.
Ramm-Schmidtin mukaan kaivosyhtiö vastasi viranomaisten täydennyspyyntöihin ksantaateista ”todella ala-arvoisella tavalla”.
”Yhtiö toimitti hakemuksen liitteenä vanhentuneita ja osin virheellisiä käyttöturvallisuustiedotteita. Näistä tiedotteista puuttui muun muassa tieto puoliintumisajoista.”
KAIVOSYHTIÖSTÄ ei haluttu vielä kommentoida tätä kritiikkiä eikä tutkijoiden laskelmia ja johtopäätöksiä. Geologi Jouko Pakarinen sanoi, että suuri osa tutkijoiden esittämistä asioista on samoja, joihin lupaviranomainen on pyytänyt heitä vastaamaan.
Hän arvioi, että aluehallintovirasto antaa päätöksen ympäristöluvasta loppuvuodesta tai ensi vuoden alkupuolella.
Lupaviranomainen on pyytänyt kaivosyhtiötä tutkimaan ksantaattien jäämäpitoisuudet purkuvesistä. Yhtiö on ilmoittanut käyttävänsä ksantaatteja enintään 5 745 tonnia vuodessa. Se on lähes kolme kertaa enemmän kuin Sodankylän Kevitsan kaivoksella. Kevitsa on louhintamäärillä mitattuna Suomen suurin kaivos.
Hakemuksiin ilmoitetut määrät eivät aina vastaa käyttömääriä, sanoo Pohjois-Suomen ely-keskuksen ympäristösuojeluyksikön päällikkö Eira Luokkanen.
”Kevitsan kaivoksen hakemuksessa ksantaattien käytön kokonaismääräksi on ilmoitettu 2 000 tonnia vuodessa, mutta toteutuneet käyttömäärät ovat olleet pienempiä. Vuonna 2016 määrä oli yhteensä 564 tonnia”, Luokkanen sanoo.
Ramm-Schmidt sanoo, että vaikka Hannukaisen ksantaattimäärät pienenisivät ilmoitetusta määrästä puoleen, vesistöriski ei pienenisi juuri lainkaan.
KOLARIN kunnanvaltuuston puheenjohtaja Esa Nordberg (vas) sanoo kuulleensa tutkijoiden arviot ja olevansa niistä huolissaan.
Hän sanoo kuitenkin luottavansa viranomaisprosessiin. Nordberg sanoo luottavansa siihen, että Talvivaaran jälkeen ympäristöviranomaisten resursseja on lisätty ja valvonta on tarkempaa.
Tästä on kyse
Yhtiö odottaa lupia toiminnan aloittamiseen
Suomalaisomisteinen Hannukainen Mining -yhtiö osti Kolarissa sijaitsevan malmiesiintymän rahoitusongelmiin kaatuneelta Northland Mines -yhtiöltä vuonna 2015.
Päätökset kaivoksen vesi- ja ympäristöluvasta sekä kaivospiiriluvasta annetaan näillä näkymin alkuvuodesta. Kaivos avattaisiin aikaisintaan neljän vuoden kuluttua.
Kaivosta kannatetaan eniten Kolarin kuntakeskuksessa. Vastustus on voimakkainta tunturialueella.
Kaivosta vastustavassa nettiadressissa ja Sampo Kaulasen keräämässä paperiadressissa on yhteensä yli 40 000 allekirjoitusta.
Marja Hannula / Julkaistu 18.9.2017 2:00, Päivitetty 18.9.2017 8:19
