RAUTAKAIVOSTA Kolariin suunnittelevan Hannukainen Mining Oy:n ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksesta on paljastunut karkeita virheitä, jotka liittyvät kemikaalien käyttöön ja ympäristöpäästöihin.
Kahdeksan kilometrin päähän Yllästunturilta kaavailtu kaivosalue olisi kokonaisuudessaan noin 30 neliökilometrin kokoinen. Sen sisään mahtuisi yli 4 000 jalkapallokenttää tai Keravan kaupunki.
Suunnitelman mukaan kaivos koostuisi avolouhoksesta ja sen eteläpuolella Rautuvaarassa sijaitsevasta rikastamosta, jonne louhittu malmi on tarkoitus kuljettaa maastoon sijoitettavalla hihnakuljettimella.
Suurimmat epäselvyydet liittyvät ympäristölle myrkyllisen vaahdotuskemikaali ksantaatin käyttömäärään sekä pitoisuuteen jätevedessä, jonka kaivosyhtiö aikoo laskea Muonionjokeen.
Muonionjoki on Suomen tärkeimpiä meritaimenen ja -lohen kutujokia ja EU:n luontodirektiivin nojalla suojeltu vesistö.
Kaloille ja ihmisille oireita aiheuttavista ksantaateista pitkään käyty keskustelu nousi julkisuuteen maaliskuun lopulla, kun diplomi-insinööri Leif Ramm-Schmidtepäili Luoteis-Lappi-lehdessä yhtiön ksantaattien käytöstä esittämiä lukuja.
Keskiviikkona 4. huhtikuuta kaivosyhtiö kirjoitti verkkosivuilleen tiedotteen. Se myönsi virheitä ympäristölupahakemukseen 14. maaliskuuta jättämissään päivityksissä ja vahvisti Ramm-Schmidtin epäilyt oikeiksi.
TIEDOTE korjasi ksantaattien vuotuisen käyttömäärän lähes kaksinkertaiseksi: 2 000 tonnista 3 705 tonniin.
Korjattu virhelukema johtui yhtiön mukaan inhimillisestä erehdyksestä ja kommunikaatiokatkoksesta rikastuskokeen tehneen Geologian tutkimuskeskus GTK:n kanssa.
”Lukujen osalta oli epäselvää, olivatko ne rikastamon syötettä vai osaprosessin syötettä kohti suhteutettuja lukuja”, yhtiö tiedotti.
Rikastamon syötteellä tarkoitetaan kaivokseen kokonaisuudessaan menevää malmimäärää, osaprosessilla taas myöhempään käsittelyyn syötettävää malmia, joka on määrältään huomattavasti kokonaiskulutusta pienempi.
Teollisuuden jätevesien asiantuntija, omaa konsulttitoimistoaan pyörittävä Leif Ramm-Schmidt pitää yhtiön selitystä virheellisistä luvusta epäuskottavana ja syyttää kaivosyhtiötä virheellisen tiedon syöttämisestä viranomaisille ja julkisuuteen.
Satoja tunteja Hannukaisen kaivoksen lupahakemuksia läpikäynyt Ramm-Schmidt on Ylläksen alueen mökkiläinen ja mökkiläisten etuja ajavan Ylläksen ystävät ry:n jäsen. Ramm-Schmidt ei saa selvityksistään korvausta.
Hannukaisen ksantaattilukemat laskenut GTK kertoi Ramm-Schmidtin mukaan, että ksantaattikulutus on ilmoitettu samassa taulukossa sekä rikastamon syötteen että osaprosessin mukaan. Ramm-Schmidtin GTK:lta saaman tiedon mukaan kaivosyhtiö on varta vasten pyytänyt myös osaprosessin lukemat.
”Näillä tiedoilla kaivosyhtiön on täytynyt tietää, mikä luku on ksantaattien koko vuosikulutus ja mikä pienempi osaprosessin lukema. Lukuja ristiin laskemalla saadaan liian pieni vuosikulutus.”
GTK:n vanhempi tutkija Tapio Knuutinen vahvistaa puhuneensa Ramm-Schmidtin kanssa, mutta ei kerro keskustelun sisällöstä, koska kaivosyhtiölle laadittu raportti on julistettu salaiseksi liikesalaisuuksien nojalla.
Kaivosyhtiö kiistää virheellisten tietojen tahallisuuden jyrkästi.
”Emme missään nimessä toimittaisi väärää tietoa tarkoitushakuisesti tai tahallaan”, yhtiön hankejohtaja Jaana Koivumaa vakuuttaa.
Koivumaan mukaan Hannukainen Mining ei myöskään ole varta vasten pyytänyt GTK:lta osaprosessin lukuja, kuten Ramm-Schmidt väittää GTK:n kertoneen.
Hannukainen Mining kieltäytyi toimittamasta Suomen Kuvalehdelle salatun raportin osaa, joka käsittelee ksantaattimääriä. Raportista on annettu julkisuuteen tiivistelmä.
”Kuten olette arvelleet, rikkihapon lisäys nostaa kuormitusta noin kaksin- tai kolminkertaiseksi.”
KSANTAATTIEN vuotuisen käyttömäärän nousu ei kaivosyhtiön mukaan kuitenkaan vaikuta pitoisuuteen Muonionjokeen laskettavassa jätevedessä.
Kaivosyhtiön tiedotteen mukaan jokeen laskettavan jäteveden päästöt ovat selvästi alle ympäristölle vaarallisten tasojen. Joen ksantaattipitoisuus jää yhtiön mukaan kaikissa tilanteissa alle yhden mikrogramman.
Ramm-Schmidt pitää lukemaa mahdottomana.
Jotta ksantaattipitoisuus olisi joessa alle yhden mikrogramman, sinne päätyisi Ramm-Schmidtin laskujen mukaan vain kilo ksantaattia päivässä, mikä olisi vain 0,01 prosenttia kaivoksella käytettävästä ksantaatista.
Ramm-Schmidtin mukaan tutkimukset osoittavat, että päästömäärä on tavallisesti yhden ja kymmenen prosentin väliltä. Päästölukeman laskeneella Pöyryllä on käytössään virheellinen ksantaattimäärä, Ramm-Schmidt sanoo.
Yhtiön tiedotteessa ja viranomaisille toimitetussa luvan päivityksessä on Ramm-Schmidtin mukaan virhe lisäksi ksantaatin vuosikäytön suhdeluvuissa.
Hannukaisen mukaan ksantaatin vuosimenekki on pudonnut 69 prosenttiin aiemmasta, muutama vuosi sitten tehdystä testistä. Ramm-Schmidtin mukaan menekki on pudonnut vain 74 prosenttiin.
Hannukainen Miningin ympäristöinsinööri Maria Mäntylän mukaan 69 prosentin luku on varmistettu ”moneen kertaan”.
Yhtiön maaliskuussa aluehallintovirastolle (avi) toimittamissa ympäristöluvan vastineissa prosessikemikaalien käyttö on kokonaisuudessaan noin kolminkertaistunut alkuperäiseen ympäristölupaan verrattuna.
Tästä huolimatta Muonionjokeen laskettavien jätevesien kemikaalipitoisuus ei yhtiön päivittämissä päästöarvioissa nouse.
Hannukainen Miningin hankejohtaja Jaana Koivumaan mukaan nousua ei tule, koska vesi tullaan puhdistamaan.
Päivitetyn vesienhallintaraportin mukaan aktiivinen eli koneellinen vedenpuhdistus koskee kuitenkin vain noin kymmentä prosenttia kaivoksen vesistä.
Koivumaan mukaan uutta vedenpuhdistusta suunnitellaan parhaillaan.
”Teemme nyt selvitystä, että saisimme jaettua vesijakeita tarkemmin. Siten saamme lähtevän veden käsittelyyn tehokkuutta.”
Kaivoshankkeen vesien käyttöä suunnittelevan insinööritoimisto Teollisuuden Veden toimitusjohtaja Maija Vidqvist kävi SK:n pyynnöstä läpi Hannukaisen päästölaskelmia ja löysi niistä virheitä.
Vidqvistin tekemän tarkastuksen perusteella Muonionjokeen laskettavan jäteveden kemikaalipäästöt lisääntyvät, vaikka kaivoksen päivitetyissä päästöarvioissa nousua ei näy.
”Kuten olette arvelleet, rikkihapon lisäys nostaa kuormitusta noin kaksin- tai kolminkertaiseksi riippuen siitä, miten tilanteita verrataan”, Vidqvist kirjoittaa.
Osa rikistä muodostuvasta sulfaatista saostuu Vidqvistin mukaan ennen vesistöön laskemista, mutta jokeen laskettavan jäteveden sulfaattipitoisuus nousee silti huomattavasti. Myös kalsiumin määrä jätevedessä nousee.
Rikkihapon sulfaatit sitovat itseensä raskasmetalleja, joten samalla kasvaa niidenkin määrä.
”Ympäristölupa on haettava jollakin tiedoilla.”
HANNUKAISEN ympäristölupahakemuksesta saattaa paljastua vielä useita virheitä, Vidqvist myöntää.
”Vielä on hirveästi epävarmuutta esimerkiksi ksantaattien kokonaiskäytössä, määrässä jätevesissä ja siinä, paljonko ksantaatit ehtivät hajota ennen jokeen laskemista.”
Vesienkäytön suunnittelu siirtyi Teollisuuden Veden vastuulle helmikuussa, kun Hannukainen Mining solmi yhtiön kanssa kumppanuussopimuksen. Ympäristölupahakemuksen ja siinä esitetyt päästölukemat kaivokselle laati konsulttitoimisto Pöyry.
Parhaan ymmärryksen kaivoksen vedenkäytöstä pitäisi Vidqvistin mukaan olla nyt Teollisuuden Vedellä, mutta siirtymän vuoksi tiedoissa on aukkoja. Yhtiö on tutustunut kaivoksen suunnitelmiin helmikuun alusta lähtien.
”On surullista, jos sieltä tällaisia virheitä löytyy, mutta aineisto on ollut todella haastava kenelle tahansa tehdä, koska vastineita on ollut erittäin paljon. Nyt on vain pakko niellä nämä ja jatkaa lukuihin tutustumista.”
Tällä hetkellä suunnittelussa on käynnissä esitietovaihe, jossa Teollisuuden Vesi käy läpi vesienkäytön nykytilan ja kyseenalaistaa nykyiset lukemat ja prosessit, Vidqvist kertoo.
”Nykyiset luvut ovat tavallaan alustavia. Ympäristölupa on haettava jollakin tiedoilla. Se on aika normaalia monilla teollisuuden aloilla”, Vidqvist sanoo.
YMPÄRISTÖNSUOJELULAIN mukaan lupaa hakevaa tahoa sitoo selvilläolovelvollisuus, mikä sälyttää vastuun ympäristöarvioiden paikkaansapitävyydestä hakijalle.
Luvan myöntämistä punnitseva avi on siis hakijan toimittamien tietojen varassa.
”Katsomme lupahakemuksista, että niissä esitetyt luvut on perusteltu järkevästi, mutta ei meillä ole resursseja tehdä selvityksiä niiden paikkansapitävyydestä”, Pohjois-Suomen avin ympäristölupajohtaja Erkki Kantola toteaa.
Helsingin yliopiston ympäristöoikeuden professori Kai Kokon mukaan on tavallista, että kansalaiset ja esimerkiksi ympäristöjärjestöt ovat merkittävässä roolissa lupahakemusten tarkastamisessa, koska viranomaisten resurssit eivät riitä.
Joukko Ylläksen alueen matkailu- ja porotalousyrittäjiä on teetättänyt Hannukaisen kaivoshankkeen edetessä useita ympäristöselvityksiä asiantuntijoilla ja laatinut vastineita kaivoksen ympäristölupahakemukseen.
Mukana olevat yrittäjät ja kansalaiset ovat käyttäneet asiantuntijapalkkioihin ja juridiseen konsultaatioon noin 150 000 euroa omaa rahaansa, sanoo mökkejä vuokraavan Destination Laplandin toimitusjohtaja Mauri Kuru.
”On kohtuutonta, että joudumme itse maksamaan selvityksistä niin paljon”, Kuru sanoo.
AVIN ympäristölupajohtaja Erkki Kantola arvioi, että päätös ympäristöluvasta tehdään vuoden 2019 keväällä.
Lupahakemus kuulutetaan uudestaan lähiviikkoina, jolloin aville voi jättää uusia lausuntoja kaivoshankkeen suunnitelmista. Uusi lausuntokierros järjestetään, koska hakemus on muuttunut huomattavasti alkuperäisestä.
Avi vaati loppuvuonna 2015 vireille tulleeseen hakemukseen 120 täydennystä ja myöhemmin vielä 17 tarkennusta.
Ympäristöoikeuden professori Kai Kokon mukaan täydennyspyyntöjen määrä kertoo huolimattomuudesta tai osaamisen puutteesta.
”Tämän kokoluokan hankkeelle se ei kuitenkaan ole täysin poikkeuksellista”, Kokko sanoo.
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin Hannukaiselle myöntämästä kaivospiiristä on tehty kuusi valitusta Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen. Kaivospiiri on edellytys kaivosoikeuden saamiselle. Puoli vuotta sitten tehtyihin valituksiin odotetaan ratkaisua kuluvan vuoden aikana.
Viranomaiset ja tutkijat ovat kritisoineet kaivoshanketta aiemmin puutteellisista ympäristöselvityksistä ja epärealistisista kannattavuuslaskelmista.
Lapin ely-keskuksen kalatalousyksikön lausunto vaati loppuvuonna Hannukainen Miningin ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen hylkäämistä. Ely-keskuksen ympäristönsuojeluyksikkö puolestaan suositteli, että hakemus kirjoitetaan kokonaan uudestaan puutteiden ja ristiriitaisuuksien vuoksi.
Kaivosteollisuuden mineraalitekniikoihin erikoistunut emeritusprofessori Kari Heiskanen piti helmikuussa 2017 laatimassaan raportissa todennäköisenä, että kaivos tulisi olemaan raskaasti tappiollinen.
Limnologi eli vesistötutkija Kukka Pakarisen ja kalatalouden professori Hannu Lehtosen aville jättämissä lausunnoissa arvioidaan, että kaivoshanke on vaaraksi Muonionjoen kaloille ja muille vesieliöille.
KAIVOSHANKE on jakanut Kolarin kunnan kahtia kaivoksen vastustajiin ja puolustajiin.
Hannukaisen mukaan kaivos työllistäisi rakennusvaiheessa 500 henkeä ja arvioidun 17 vuoden toiminta-aikana noin 300 henkilöä ympärivuotisesti. Lisäksi syntyisi välillisiä työpaikkoja esimerkiksi palvelusektorille.
Hankkeen vastustajat epäilevät, että kaivos vaarantaisi matkailun tulevaisuuden. Puhtaalla luonnolla markkinoitavan Ylläksen maine kärsisi kaivoksen aiheuttamasta melusta ja jopa sadan metrin korkeuteen kohoavan sivukivikasan maisemahaitoista.
Kolarin kunnan Gaia Consulting Oy:lta tilaaman aluetalousselvityksen mukaan kaivoksen tulo heikentäisi matkailua, mutta toisi suuremmat tulot palkansaajille ja kunnalle.
Jos kaivosta ei toteuteta, matkailu kasvaa voimakkaasti ja tuottaa enemmän työpaikkoja ja tuloja kolarilaisille yrityksille, selvityksessä todetaan.
Myös eduskunnassa on kannettu huolta kaivoshankkeen ympäristövaikutuksista.
Viime syyskuussa 13 vihreiden kansanedustajaa teki Satu Hassin johdolla kirjallisen kysymyksen Hannukaisen ympäristöluvasta.
Maaliskuun ensimmäisenä päivänä Hassi, Hanna Halmeenpää (vihr) ja Pertti Salolainen (kok) jättivät uuden kirjallisen kysymyksen, jossa penättiin selvitystä Hannukaisen kaivoksen ja Ruotsin puolella ensi kesänä avattavan Kaunisvaaran kaivoksen yhteisvaikutuksista Tornion-Muonionjokeen.
Jutussa on käytetty taustahaastateltavana mineraalitekniikan emeritusprofessori Kari Heiskasta. Heiskanen antoi viranomaisille lausuntoja edellisellä lupakierroksella. Hän ei halua kommentoida Hannukaisen kaivoksen nykysuunnitelmia, koska hän pitää kaivosyhtiön julkisuuteen antamia uusia tietoja puutteellisina ja ristiriitaisina.
Oikaisu
Juttu on julkaistu 10.4.2018 kello 18.27 ja sitä on päivitetty 11.4. kello 13.44: Korjattu tieto, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen on tehty valituksia Tukesin kaivospiiripäätöksestä. Aiemmin jutussa kerrottiin virheellisesti valitusten koskevan kaivoslupaa.
