Vapaapäivä terassilla...

Asia on niin, että lumiraja hipoo metriä. Vapaapäivä kului pitkien unien jälkeen lumitöissä niin pihalla kuin terassilla. Kuka mitään kuntosalia kaipaa, kysyn minä... Pari pakkasastetta, tyyni keli ja hiutaleiden kimppuun! Tulet leivinuuniin, kalasoppa hellalle ja päiväunoset... Korvanjuuressa kurnuttaa Oona, ensimmäisen kiimansa puuskassa. Kyllä niin monenmoisia ääniä pennulla, että ei uskoisi. Voi kattiriepu, nyt ei taida ulkosallakaan olla keppiä tarjolla.

Päivä pitenee tällä hetkellä jotakuinkin kymmenisen minuuttia vuorokaudessa. Pimeä alkaa olla iltapäivällä vasta viiden maissa. Tuntuu nyt aika hassulta ajatella, että joulun seutuna valoisaa aikaa on vain nelisen tuntia ja pakkaset kovimmillaan. Hyvä kuitenkin, että on taidettu päästä niistä -30 - -40 -asteen keleistä. Meidän huushollista joulukoristukset on lopultakin siivottu kaappiin odottamaan seuraavaa kertaa. Muutenkin tulee huusholliin muutoksia ensi jouluna isomman porukan tullessa viettämään Lappijoulua. 

Lumikepin vaakasuora merkki on metrin korkeudella.

Huhhuh... Kroppa kiittää...

Laskiaissunnuntaina messevä keli tunturissa

Äkäslompolo

Äkäslompolo

Äkäslompolo

Äkäslompolo

Äkäslompolo

Äkäslompolo

Ulkona Ylläksellä

Tosi pitkästä aikaa muuten vaan reippailemassa. Taukoa pitänyt milloin flunssan, milloin nelikymppisen pakkastuiverruksen takia. Mutta tänään kävästiin Jaanan kanssa lumikenkäilemässä ja samaten toteamassa, että tunturissa tuuleton hetki vaihtuu tavattoman nopeasti myräkäksi. Siitä viis, alaspäin näkee mennä tietenkin, ja kun tulee metsänrajaan, niin siitä oikealle. Muuta tarvitsekaan tietää, jossain kohtaa tulee parkkipaikka. Parituntinen taivallus pääteltiin kahvitteluun Y1-aseman kahvilassa. Tästä on tullut kohta lentävä lause: '...ku me ollaan nii halvoin liikenteessä...'

Äkäslompolo

Äkäslompolo

Äkäslompolo

Paluu poroateriaan...

Tänään kokattiin poronkäristystä ja pottumuusia. Jälkkäriksi tuli aikamoinen sekametelisoppa: kipon pohjalle murskattu pipari, mansikkarahka-kermavaahtosekoitusta, banaaniviipaleita, taas vaahtoa, päälle vinoon leikattu persikanpuolikas ja maapähkinäsuklaata raasteena...

Valotonta valoa

Jouluaattona Äkäslompolossa on sellainen tapa, että katuvalot sammutetaan ja katujen varsille laitetaan kynttilälyhtyjä. Valaistus vaihtuu klo 16. Nämä kuvat ovat iltakymmenen jälkeen napattuja. Tunnelma on kyllä aivan kuin postikortista, ja sitä kännykällä on tietenkin vaikea tavoittaa. No, tuuli oli eilen kova ja moni lyhty sytytettiin yhä uudelleen. Moni ihmetteli valoja. Ulkomaalaisille tilanne on elämys, kuten lomaileville suomalaisillekin. Yksi totesi käyneensä täällä 25 vuoden ajan, sanoi, että kannattaa jo tämän illan takiakin tulla. 'Kuka nämä sytyttää...', totesi eräs. Talkootyöllä tämä, kuten moni muukin asia kylällä hoituu. Yhteistyöllä...

Äkäslompolo

Joulutonttuilua

Hyvää Joulua

toivottaa

työmaan tonttu

Juu juu Oona oot iso...

Varsinaisen härdelliviikon päätteeksi muutama vapaapäivä ja sehän aloitettiin Konijänkällä maastolenkillä. Oona oli niin hoikassa kunnossa... '...vitsninäkö sanoit vai ookko tosissas...'  No siitä on päälle vuoden päivät, kun viimeksi Oonalla ratsastelin, vaan heppahan olikin tuolloin tiine. Lokoisaa viikonloppua itsekullekin!

Huh kun huuruista

Aikamoiset lämpötilaerot pienen matkan sisällä. Kotoa Helukasta lähtiessä päivällä oli -21, Kittilässä -13. Töistä lähtiessä iltayhdeksän maissa Kittilän pakkaslukemat viipyilivät -18 asteessa, matkalla lämpeni -13:een asteeseen ja kappas, Äkäslompoloon laskeutuessa mittari alkoi viipottaa kovempia lukemia ja mitä lähemmäs Äkäslompolon pohjoisosaa ajoin, niin aina vain kylmeni. Mittari pysähtyi -29 asteeseen. Voin kertoa, että kissoilla ei ole mitään kiirettä ulos. Ylläri... 

Ajatuksena on käväistä maastolenkki lauantaina, mutta nyt on tosisti mielessä pakkasraja ja se taitaa olla -15. Niin mukavaa kuin heppastelu onkin, niin edellinen reissu parinkympin pakkasviimassa sai tämän tyärenpuolen huurtumaan. Taisi viime talvena olla kerran -25 maastoreissulla ja se kyllä ottaa nassuun ja varpaisiin, ihme kumma näpeissä ei tunnu.

Oi kauhea kun nyt kyllä pitää kehua kunnallista hammashuoltoa! Pääsin maanantaina kipupäivystykseen heti aamusta ja välineistö oli kuin Star Trekistä, ilmaisu kuvaamaan uuden uutukaisen näköistä hammaslääkärin työpistettä. Ja ihan mahtavan rauhallinen lääkäri. Huomasi kaiketi, että hoituririepu on kauhusta kankeana. Puudutuksia tuli muutamaan kertaan ja no, töissä oli vähän puuroa tämän tätsyn puhe hetken aikaa. Mutta mikä tunne, kun parin viikon vaiva oli poissa!

Jahas, jouluhössötyksiä? Jouluruokia? Kas kun meillä ei niitä syö kukaan... No kinkku kyllä menee uuniin, siitä tulee niin namiskukkeli tuoksu huusholliin. Ja tietty lanttulaatikko on minun herkku, se on kyllä tehtävä. Eli kaupan loora, siihen siirappia ja kermaa, vuokaan, korppujauhot ja rapsakat voinokareet päälle ja siitä poka uuniin hautumaan. No niin ja tietty sillisalaatti. Sekä omatekemä ruisleipä. Näillä mennään. Joulukortit postitettu sekä paketit etelään laitettu. 

Ikävä on lähiperhettä ja muksuja... Aina se joulun seutuna korostuu...

Joulu tulla jolkottaa

Kymmenen päivää jouluun... Meidän huushollissa tulee sellainen joulunaika, että allekirjoittanut on töissä ja parempi puolisko pitää kotia. Niinpä joulunvietto tulee meille vähän etuajassa, vaikka suuremmilta joulustresseiltä vältymmekin. Erilaisia herkutteluja kyllä tulee pöytään, vaikkakin varsinaisia jouluruokia syö tässä taloudessa vain toinen. Mutta sehän on se tunnelma, saa rauhoittua (vaikka kutomaan sukkaa). Olla takkatulen ääressä kahvikupposen äärellä, joululahjaksi saatu dekkari sylissä. Kuuleeko joulupukki...

Kuljetukset kohillaan

Joulusukka jos toinenkin

Juurikin hoksasin, että sukkaparit jäi pääteltäväksi just ennen joulua... Käykö kellekään muulle näin? Noh, valmiina reissuun läpi Suomen ovat nämä...