Aamulla käytettiin Oona-killi leikkauksessa, ja kappas vaan, johan oli toinen juoksu alkamassa, edellisestä pari viikkoa. No, pentu heräili, tohelsi kuin pahainen kännikala ja nukahti minun syliin. Ruoka maistuu ja toipuminen on alkanut. Haastetta kyllä tulee tuottamaan se, että kissat pitää pitää erillään toisistaan, koska Selma voi alkaa nuolla Oonan leikkaushaavaa. Hmm... Järjestelykysymyshän tuo vain on.
 |
| Äkäslompolo |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti