Kevättä vai talvea

Kyllä nyt tuli yllätyksenä hurja talvimyräkkä. Eilen illalla oli vielä aurinkoinen kevätkeli, ruoho vihertää ja kuinkas sitten kävikään. Ilmatieteen laitoksella oli varoituksia huonosta kelistä. Tottavieköön oli huono keli ennen aamukuutta. Onneksi viime yönä vaihdettiin kesäkumit takaisin nastoihin. Paksua lumisohjoa sai kyntää Äkäslompolosta Kittilään. Kerran olin vähällä käydä niinsanotusti kartanolla. Tuohon aikaan vuorokaudesta aura-autot oli vielä unosilla. Nopeus 60-70km/h.

'No oliko paha tilanne?'
'Ei mitenkään.'
'Ai ei? Kävit melkein ojassa?'
'Niin mut siis kun ei ollut tyyliin mitään vaikka paksurunkoista metikköä siinä tai mitään vastaantulijoita, niin olis voinu pahempikin olla. Se vain se sohjo imaisee välillä auton mukaan. Että vähän vaan kävin poikittain.'

Nyt vietellään kymppivuotishääpäivää, tai ehkä vasta viikonloppuna. Aamulla töihin lähtö klo 0530 rajoittaa vähän juhlintaa.

Kuulkaas ihmiset. Muistutan vaan, että onpa mukavaa, kun muistaa pitää itsestä huolta. Kuka milläkin tavoin. Itselle tuli sellainen ajatus, että nyt reilu kuusikymppisenä tuli mieleen, varsinkin oman työn kautta nähtyjen tilanteiden vuoksi se, että minkälaisena ja missä kunnossa haluaa olla vaikkapa, sanotaanko kymmenen vuoden kuluttua. No, haluan, että en ole ihan raato, noin alkajaisiksi. Ja siihenhän voi jollakin tavoin itsekin vaikuttaa. Liikunnalla, mieluisilla harrastuksilla.

Koskapa näin alkuinnostuksessa uudessa ruokavaliohuumassa voinnin koen helpottuneen monin tavoin (verenpaine laskenut, polvivaivan kipulääkkeet pois, yleinen vireys lisääntynyt), niin sellainenkin asia on käynyt mielessä, että kuinka usein kysytään vastaanotolla, että mitä syöt? Kuinka usein? Tuntuu niin oudolta, että ruokavaliolla on näinkin suuri vaikutus. Eikä siitä paasausta sen enempää. Verikokeet lähitulevaisuudessa saattaa palauttaa meikäläisen maan pinnalle raskaasti. Tänään nautin hyvästä olosta ja virkeydestä. Ja parista Mateus -roselasillisesta.

Hellu kävi kuvaamassa päivän selkeennyttyä Ylläksen maisemia.

Kuva Aulis Peltomaa

Kuva Aulis Peltomaa

Viihdekuoro Vasitella johtajanaan Marika Salminen

Tulkaapas Viihdekuoro Vasitellan ja Loihakat lausujat yhteiskonserttiin Kittilän lukion juhlasaliin lauantaina 18.5.2019 klo 16. Liput 15 euroa.

Kuuluuko ihmisen olla väsynyt?

Pirteää vappuaamua kaikille!

Meillä vietettiin eilistä iltaa siten, kuin ennakoitiinkin. Että lähdetäänkö vappupippaloihin kylälle, vai jäädäänkö leffan katseluun kotiin. Jälkimmäinen voitti. Minulla oli jo töissä mukavat vappumeiningit rekvisiittoineen päivineen. Vapaaehtoisyhdistys oli vielä ystävällisesti ostanut palvelutalon väelle ja henkilökunnalle lisäherkkuja, joten tunnelma oli kaikinpuolin mukava ja väki oli iloista. Kotiinkin pääsin niin ajoissa, että tuntuu, kuin olisi pikkuinen lomanen tässä.

Vasitella -kuoron bänditreenit on lauantaina, joten päivä menee tänään elokuvabiisien ulkoaopetteluun. 'Ensi kerralla sit ei enää nuotteja mukana, nyt pitää jo osata ulkoa'. Että laulelupäivä tänään.

Jääkaapin täytteeksi hain eilen kermaa, lohta, parsakaalia, amerikan pekonia, juustoraastetta, keräkaalia, jääsalaattia ja uusina tuttavuuksina muutamaa erilaista mysliä. Härkäpapuakin taisi olla rouheena, ja tykkäsin siitä. Ennakkoluulo hävisi. Valmisruokana maistelin kuukausia sitten, ja oli mulle kyllä nounou.

Siihen ketoiluun. Hyviin rasvoihin pitää panostaa ja siinä onkin itselle oppimista, kun kolesterolit jo geeneissä tuppaa paukkumaan. Verenpainetasot on laskeneet niin paljon, että verenpainelääkitys jo puolitettiin. Tosiaan muutenkin asia on niin monisyinen, että joka päivä oppii lisää, vaikka ihan keltanokka olen toki. Eilen ensimmäistä kertaa pidin niinsanotun plussapäivän, eli söin reilusti yli kulutuksen. Tällä on tarkoitus huolehtia siitä, että elimistö ei ala säästöliekille, eikä siis totu kalorivajeeseen. Kerran viikossa plussapäivä, tykkään kyllä. Sillä myös ehkäistään painonlaskun jumitus. Olin varma, että puntari tänään näyttää huimaa lisäystä, vaan kävikin päinvastoin. Miinusta eiliseen 300g. Kuulostaa varmaan ihan pöljältä grammojen laskulta, mutta ikuisuuden jojoilleena painon kanssa nautin tosi paljon siitä, että entiset vaatteet alkaa mahtua päälle. Ja että peilistä ei tuijota naama pöhöttyneenä oleva surkea tätsy. On sanottava, että tämä koukuttaa. Ihan niinkuin taitaa tehdä moni asia, josta ihminen kokee hyvää oloa. 

Kuulin eilen jonkun maininneen, että onpa kiva, kun perinteinen kevätväsymys on jäänyt pois. Miten niin perinteinen? Kuuluuko ihmisen olla väsynyt? No ei varmasti kuulu!