Laplandian helleterveiset

Paljaat varpaat,

hiekka alla. 

Sudenkorentoja taivasalla. 

Lempeästi lillutellen

pilvenhöytyjä tuijotellen

kesäveden annoin viedä
talviturkin...

Samaan aikaan kotosalla... 

Viivi piilottelee boxissa. Hellelukemat Äkäslompolossa +27 asteen kieppeillä viipyilleet jo jonkin aikaa. 

Hitaasti mutta varmasti...

Kaikinpuolin mukavaa juhannuksen jälkeistä aikaa! Ihan äkkiseltään en olisi uskonut, että maalausurakka voi olla näin hidasta ja nimenomaan kelien vuoksi. Myönnetään, että varsin vähäluminen kesä on ollut tähän asti Ylläksen Äkäslompolossa. Vaan on lunta, rakeita ja vettäkin tullut siinä määrin, että vieläkin on urakka kesken. Lämpötilat ovat olleet sen verran nollan lähellä, että terassin ruukkukukat nostin sisälle ja vasta eilen uskalsin laittaa takaisin ulos. Suklaanruskeat seinät alkavat kuitenkin pikkuhiljaa muotoutua. 

On kuulemma vanhan kansan sanonta, että jos järven jäälle salama iskee, niin tulee huono kesä. No, täällä tosiaan oli Äkäslompolossa vielä jäät, kun oli reippaanpuoleinen ukonilma. Ainakin tähän saakka sanonta siis pitäisi paikkansa. Juhannusjuhliahan kelin takia ei tällä kylällä peruta, joten rannassa poltettiin kokko, sen sijaan rantaan suunnitellut tanssit siirrettiin Jounin Kaupan käytävälle. Mikäpä se siinä, kesäiltaa viettää. Meidän perhe tosin jäi kotiin leffan pariin, kun meikäläisellä oli aamutuuri juhannuspäivänä. 

Valoisia kesäöitä vietetään vielä jonkin aikaa. Aurinko on noussut täällä viimeksi 30.5. klo 01:47 ja laskee seuraavan kerran 14.7. klo 01:07.  Eli täällä paistelee keskiyölläkin, ellei satu satamaan lunta...

Maalausurakka alkaa

Kesä on tullut Äkäslompoloon ja sehän tarkoittaa sitä, että vielä pohjamaalissa oleva talo saa uuden väripinnan. Kaiteet ja pokat 534X, seiniin 548X. Tulee suklaatalo. Nyt nautitaan, varjossa +20. 

Kevättunnelmia

Kammonvoittamispäivä

Mitä se on se oman pelon voittaminen? Kun paniikki on voimakkaampi kuin se mitä järki sanoo. Tulta päin vaan... No, pelkonsa kullakin. Minulla se on korkean paikan kammo. Montakohan vuotta olen miettinyt huipulta laskemista ja vain kerran sen joku vuosi sitten olen tehnyt, silloinkin tuskanhiessä päätin, ettei ikinä ei kuuna kullan valkeana enää KOSKAAN! No tänään ylitin tämän pelon, eli en todellakaan voittanut sitä. Ylläsjärven puolelta ylös gondolilla ja suksenkärjet kohti kolmen kilometrin mittaista rinnettä nro 16. Senhän piti olla aivan simppeli, vain yksi jyrkempi kohta ja valtaosa lykkimistä metsässä. Juu varmaan... Jos korkeuseroa on 463 metriä, niin tokko sitä kaikkea 3km tarvitsee lykkiä tai sitten se jyrkkä kohta on tosi lyhyt. Niinkuin muuten olikin. Tosin niitä lyhyitä jyrkkiä oli useanlaisesti. Aina kun pääsin jyrkän kohdan reunukselle, alkoi hiki virrata selässä. Ei taas! Olisi edes vähän loivempia... Ajatukset sekaisin. Mä en tule täältä pois. Jään just tähän. Voi itku, ei eväitä, ei mitään. Ei hyvää päivää, ota nyt nainen iisisti! Ja mikä siinä on, että meikäläisen jalat menee vain auraten. Jalat pysyy vierekkäin vain ankkurihississä. Käsittämätöntä?! Tosi raskasta, reidet ihan maitohapoilla. 'No mee siihen lastenmäkeen ja ees anna vähän tulla vauhtia, kyl se siitä...'  Vaan se tunne, kun on päivän vääntänyt mäessä... Ihan huikeaa! 

Mäkeen!

Ihan täydellinen ulkoilukeli... Aamulla töihin mennessä pakkasasteita oli hiukan reilummin, elikkäs -30. Tai saattoi olla enemmänkin, koskapa auton mittari näyttää enintään -30.  Tuntuu aivan kuin olisi pienellä lomasella, kun töiden jälkeen vaihtaa vapaalle ja pääsee tunturiin. Varsinkin kun huominen on vapaapäivä. Saatanpa nukkua vaikka aamukahdeksaan, johan se on useita tunteja enemmän verrattuna tavallisiin aamuvuoropäiviin. Kevät ja aurinko! Siinäpä parikin kiitollisuuden aihetta kaiken muun lisäksi.

No jaa, Viivi viihtyy sisällä...

Mäet tyhjänä

Niin on rapsakka tuuli, että valtaosa hisseistä pysyi kiinni. Mikäpä se siinä, lumikengät jalkaan ja metsään...

Lumikenkäillen kevättunturiin

Asiantuntijan arvion mukaan tuulentuiverrus näillä main jotakuinkin 15m/s. Meikäläisen mielestä ainakin 100m/s... hissit Aurinkorinteellä kiinni arvatenkin tuulen takia, samaten Ylläsjärven puolella gondolihissi kiinni. Muutenhan sunnuntai on ollut lomalaisille ihan mahtavan upea ulkoilukeli. 

Meikäläinen oli töissä ja sen verran vähän aikaa vasta ollut vuorotyössä pitkästä aikaa, että päivät menevät totaalisesti sekaisin. Eilen elelin perjantaita ja tänään ei ollut hajuakaan päivästä, paitsi toki siinä mielessä, että lääkärikiertoa ei rutiinisti ollut. Toisaalta, vuorotyössä on se vissi hyöty, että väliin saa nukkua aamulla pitkään!

Toukokuu lähestyy vinhaa vauhtia, ja piakkoin pitäisi tehdä päätös talon ulkoseinän väristä. Tummanruskea houkuttaa, isäntä vaan taitaa olla eri mieltä. Mutta tämä ei ole neuvottelukysymys... todellakitodellakitodellaki!

Naistenpäivän tuiverrus

Tuulta ja puhuria siihen tahtiin, että ohuempi viilettäisi mukana. Levillä oli mitattu puuskissa 31m/s ja keskituulennopeus 23m/s. Aikamoinen myräkkä täällä Äkäslompolossa puhalsi myös. Lämpötila +5, mikä taitaa olla näissä maisemissa tähän aikaan kevättä varsin epätavallista. Aurinkoa on nähty todella harvakseltaan, ettei peräti olisi yhden käden sormilla laskettavissa tämän talven auringonpilkahdukset. Niistä tietty nautitaan sitten senkin edestä. Välillä on viime päivinä saatu liki vesisadetta, ja ajokelit vaihtelevat jäisestä tiestä hernerokkasumuun ja lumimyräkkään, jossa näkee jotenkuten vain lyhyillä ajovaloilla. Tänään käväistiin 9km lenkillä, ja lähinnä huvittavalta tuntui, kun loivassa alamäessä ei väliin ollut päästä eteenpäin vastatuulessa. Aivan mahtava ulkoiluilma! Keväinen Ylläs... me like <3

Ja luntahan riittää... tällä hetkellä meidän pihan epävirallisen lumensyvyysmittarin asteikolla 75cm.