Kyllä. Lumikuvat toistavat itseään.

Aikasten muikeat työmatkamaisemat. Kyllä lomalaisia kelit hellii...

Äkäslompolo

Myönnetään... kasaria...

Juu taisin olla Dingo -fani -80 -luvulla...

Tervetuloa hiihtolomalaiset Äkäslompoloon!

Nyt on kyllä kelit parhaimmillaan, ja aamuinen -28 lämpenee kyllä päivän mittaan. Luntakin piisaa!

Säätiedotus paikalle Helukka

Lunta 115cm ja pakkasta -17.

Aamulla käytettiin Oona-killi leikkauksessa, ja kappas vaan, johan oli toinen juoksu alkamassa, edellisestä pari viikkoa. No, pentu heräili, tohelsi kuin pahainen kännikala ja nukahti minun syliin. Ruoka maistuu ja toipuminen on alkanut. Haastetta kyllä tulee tuottamaan se, että kissat pitää pitää erillään toisistaan, koska Selma voi alkaa nuolla Oonan leikkaushaavaa. Hmm... Järjestelykysymyshän tuo vain on.

Äkäslompolo

Kattolamppu paikallaan

Vihdoin tuli pirttiin kattolamppu! Sopivin löytyikin läheltä, Raijan Kodinkoneesta Kittilästä.

Tupsahti lunta...

Tulla tupsahti lunta jokunen kymmenen senttiä eilen ja tänään. Eipä tässä muuta kuin tossua toisen eteen ja lapiota liikkeelle!

Äkäslompolo

Vapaapäivä terassilla...

Asia on niin, että lumiraja hipoo metriä. Vapaapäivä kului pitkien unien jälkeen lumitöissä niin pihalla kuin terassilla. Kuka mitään kuntosalia kaipaa, kysyn minä... Pari pakkasastetta, tyyni keli ja hiutaleiden kimppuun! Tulet leivinuuniin, kalasoppa hellalle ja päiväunoset... Korvanjuuressa kurnuttaa Oona, ensimmäisen kiimansa puuskassa. Kyllä niin monenmoisia ääniä pennulla, että ei uskoisi. Voi kattiriepu, nyt ei taida ulkosallakaan olla keppiä tarjolla.

Päivä pitenee tällä hetkellä jotakuinkin kymmenisen minuuttia vuorokaudessa. Pimeä alkaa olla iltapäivällä vasta viiden maissa. Tuntuu nyt aika hassulta ajatella, että joulun seutuna valoisaa aikaa on vain nelisen tuntia ja pakkaset kovimmillaan. Hyvä kuitenkin, että on taidettu päästä niistä -30 - -40 -asteen keleistä. Meidän huushollista joulukoristukset on lopultakin siivottu kaappiin odottamaan seuraavaa kertaa. Muutenkin tulee huusholliin muutoksia ensi jouluna isomman porukan tullessa viettämään Lappijoulua. 

Lumikepin vaakasuora merkki on metrin korkeudella.

Huhhuh... Kroppa kiittää...

Laskiaissunnuntaina messevä keli tunturissa

Äkäslompolo

Äkäslompolo

Äkäslompolo

Äkäslompolo

Äkäslompolo

Äkäslompolo

Ulkona Ylläksellä

Tosi pitkästä aikaa muuten vaan reippailemassa. Taukoa pitänyt milloin flunssan, milloin nelikymppisen pakkastuiverruksen takia. Mutta tänään kävästiin Jaanan kanssa lumikenkäilemässä ja samaten toteamassa, että tunturissa tuuleton hetki vaihtuu tavattoman nopeasti myräkäksi. Siitä viis, alaspäin näkee mennä tietenkin, ja kun tulee metsänrajaan, niin siitä oikealle. Muuta tarvitsekaan tietää, jossain kohtaa tulee parkkipaikka. Parituntinen taivallus pääteltiin kahvitteluun Y1-aseman kahvilassa. Tästä on tullut kohta lentävä lause: '...ku me ollaan nii halvoin liikenteessä...'

Äkäslompolo

Äkäslompolo

Äkäslompolo

Paluu poroateriaan...

Tänään kokattiin poronkäristystä ja pottumuusia. Jälkkäriksi tuli aikamoinen sekametelisoppa: kipon pohjalle murskattu pipari, mansikkarahka-kermavaahtosekoitusta, banaaniviipaleita, taas vaahtoa, päälle vinoon leikattu persikanpuolikas ja maapähkinäsuklaata raasteena...

Valotonta valoa

Jouluaattona Äkäslompolossa on sellainen tapa, että katuvalot sammutetaan ja katujen varsille laitetaan kynttilälyhtyjä. Valaistus vaihtuu klo 16. Nämä kuvat ovat iltakymmenen jälkeen napattuja. Tunnelma on kyllä aivan kuin postikortista, ja sitä kännykällä on tietenkin vaikea tavoittaa. No, tuuli oli eilen kova ja moni lyhty sytytettiin yhä uudelleen. Moni ihmetteli valoja. Ulkomaalaisille tilanne on elämys, kuten lomaileville suomalaisillekin. Yksi totesi käyneensä täällä 25 vuoden ajan, sanoi, että kannattaa jo tämän illan takiakin tulla. 'Kuka nämä sytyttää...', totesi eräs. Talkootyöllä tämä, kuten moni muukin asia kylällä hoituu. Yhteistyöllä...

Äkäslompolo

Joulutonttuilua

Hyvää Joulua

toivottaa

työmaan tonttu

Juu juu Oona oot iso...

Varsinaisen härdelliviikon päätteeksi muutama vapaapäivä ja sehän aloitettiin Konijänkällä maastolenkillä. Oona oli niin hoikassa kunnossa... '...vitsninäkö sanoit vai ookko tosissas...'  No siitä on päälle vuoden päivät, kun viimeksi Oonalla ratsastelin, vaan heppahan olikin tuolloin tiine. Lokoisaa viikonloppua itsekullekin!