tiistai 18. marraskuuta 2014

Ratsastelua...

Kuukauden verran olen elvytellyt lapsuusajan hevosharrastusta Konijänkällä Ylläksen Äkäslompolossa. Keli oli mainio, pientä pilveä, pakkasta kolmen asteen verran.

Tällä kertaa ratsukkona oli connemara Molly, rauhallinen valkoinen, lutunen ja vaikka mitä suloinen. Juu myönnetään... on vähän sokerihuurretta ilmassa.

Aloittelen todellakin alusta. Halusin ratsastaa, vaan aiemmin pelkäsin hevosia niin, ettei mitään rajaa. Kuluneen kuukauden aikana pelko on jäänyt taakse, ja se on kokonaan opettajan ansiota. Kiitos siitä Jaana! Enää ei tosin ole suitset ihan umpisolmussa ympäri ämpäri, kuten oli vielä kuukausi sitten. Jalustimen mittaus menee jokseenkin... suhteellisen sopivasti. Satulavyön kiristämisessä on vielä varsin paljon opittavaa, kun hevonen tekee 'pallomahat'.

Hyvinkin tarpeeseen tuli tämänpäiväinen tasapainoharjoittelu. Taitaa olla sarjassa 'älä tee tätä vailla valvontaa'. Ja luotto hevoseen sekä Jaanaan on ihan täydellinen. Muuten tuskin olisin uskaltanut tehdä harjoitteita.

Aloiteltiin lyhentämällä jalustimet ihan tosilyhyiksi. 'Tässä on mulla ajatus', totesi Jaana. Käyntiä rauhassa ensin tovi, ja sitten alkoi hikoiluvaihe: nousin seisomaan ja tarkoituksenahan oli pysyä ylhäällä. Lopulta tämäkin onnistui, jolloin lisättiin haastetta: suitset irti käsistä Mollyn kaulalle lähelle satulaa ja omat kädet suorana sivuille. Aika huikea tunne, kun lopulta pysyin tässäkin.

Käynnissä jatkettiin ilman jalustimia. Päinmakuulle kohti hevosen kaulaa ja iso halausote käsillä kaulan ympäri. Molly pisti harjoitteen astetta haastavammaksi painamalla pään alas. Mikäpä se siinä.

Tasapainoilu jatkui: käynnissä jalat satulan reunuksille samalla tavoin, kun selässä ollessa kiristetään satulavyötä, nyt vain molemmat jalat yhtäaikaa ylhäällä. Hyvä treeni reisien rentoutukseen!

Ravissa tasapainoilua: kevyttä ravia ja sitten jalustimilla seisomista. Tässä tuli totta vieköön hiki!
Ravia ilman jalustimia... oli rennointa ikinä. Se on vain jännä huomata, kuinka monta eri asiaa pitäisi muistaa kropalla tehdä, ja kun niitä ei automaattisesti sattuneesta syystä osaa, niin joka asia pitää erikseen miettiä... Samalla oppi myös sen, että hevonen todella reagoi ratsastajan kehon asentoihin. Hyvin pieniä voltteja piti tehdä omaa kehoa kääntämällä. Veikkaanpa, että huomenna löydän itseltäni uusia lihaksia, sen verran jäykkänä vielä oma ylävartalo oli.

Tunnin jälkeen takki tyhjä ja hiessä yltä päältä. Jalat maitohapoilla vapisten vein Mollyn takaisin tarhaan, tietenkin siistimisen jälkeen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti